Jo lähes 15 vuotta olen saanut ihailla sitä, miten mopsi osaa rentoutua isäntänsä sylissä. Oheisessa kuvassa mies seuraa Giro d'Italiaa eli Italian ympäriajoa (yksi maantiepyöräilyn kovista kisoista, jos joku ei satu tietämään), koira ottaa sillä aikaa hyvät päiväunet. Mäyräkoirakin näkyy taustalla.
Monen monta kertaa olen yrittänyt olla koiralle yhtä hyvä makuualusta, mutta en vain onnistu. Minulla on liian lyhyt syli ja liian helposti puutuvat jalat. Sen sijaan olen ottanut usein koiran viereen, kun olen halunnut rauhoittua päiväunille. Tehokas mopsimoottori vaivuttaa hetkessä levottomimmankin yksilön uneen.
Vanhalla koiralla on selvästi hereillä jo ties mitä särkyä ja aikamoisia vaikeuksia liikkuakin, mutta lepääminen on edelleen huippuluokkaa. Onneksi sen päivistä yli 90 prosenttia kuluu tuossa luovassa tilassa, jossa sitä eivät selvästi säryt haittaa.
Omalla kohdallani olen huomannut, että lepoa ja liikuntaa pitää olla sopivasti kumpaakin. Ainakin viitenä yönä viikossa pitää nukkua yli kahdeksan tuntia ja vähintään neljänä päivänä liikkua itsensä hikeen.
maanantaina, toukokuuta 14, 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti