lauantaina, toukokuuta 05, 2012

Kukkoa viinissä

Vapun jäljiltä jäi pariin punaviinipulloon pohjat, jotka halusin käyttää ruoanlaittoon. Jostain kummasta sain päähäni etsiä coq au vin eli kukkoa viinissä -reseptin, vaikka emme a) juuri koskaan syö broileria sen huonon eettisen maineen vuoksi, emmekä b) ikinä käytä pekonia tai sianlihaa mihinkään ruokaan. Jälkimmäiseen ovat syynä sekä makumieltymykset, terveyssyyt (niveleni eivät kestä juuri lainkaan lihaa eivätkä etenkään sianlihaa) että se yleinen eettinen kuorma, mikä lihansyöntiin liittyy.

Vaan niin minä vain kävin läpi muutaman viinikukko- reseptin ja totesin, että kyllä niissä kaikissa on pekonia. Se ilahdutti, että niissä on myös sieniä, ja että sienilajin saisi näköjään valita aika vapaasti (näin mainintoja herkkusienistä, tateista ja suppilovahveroista - siis hyvin erilaiselta maistuvista sienilajeista). Eivätkä ainekset vaikuttaneet muutenkaan mahdottomilta: sipulia, yrttejä ja edullisia "kukon" eli broilerin koipipaloja.

Sitten tulikin seuraava tenkkapoo. Mies ilmoitti, ettei halua syödä koipipaloja vaan mieluummin rintafilettä/leikettä. Toisaalta hän kunnioittaa klassikkoreseptejä, joten sain hänet vakuuttuneeksi siitä, että maun vuoksi padassa pitää olla myös sitä vahvempaa lihaa ja luita.

Kaupassa kävi ilmi, että ilmeisen moni muukin ostaa vain broilerin valkoista lihaa. Koipireidet maksoivat alle kolme euroa kilolta, fileeleikkeet melkein kympin. Ostin kolme kappaletta kumpiakin ja lähdin kotiin valmistamaan ruokalajia Hesarin ohjeen mukaan.

Kerrankin noudatin ohjetta lähes pilkulleen, mikä ei ole ollenkaan vahvuuksiani. Liotin kuivatut suppilovahverot ja punikkitatit ajoissa lämpimässä vedessä (tästä ei ollut mainintaa, mutta halusin niistä ohjeissa oletettujen tuoreiden sienten kaltaisia). Solmin kauniin maustenipun purjonlehdellä timjaminoksista ja persiljasta. Suostuin jopa kierittämään kananpalat jauhossa, ruskistamaan ne huolella ja paistamaan myös pelottavat pekonit rapeiksi ennen pataan lisäämistä.

Sitten vain pata uuniin ja lisäkkeitä väsää- mään. Tässä poikkesin ohjeesta, sillä riisi (sinänsä varmasti maukas pilahviriisi) ei ole sekään suosikkejamme. Keitin riisin sijasta spelttihelmiä ja paloittelin jääkaapista löytyneet lantun ja palsternakan kuutioiksi, jotka haudutin paistinpannussa mausteiden ja siirapin kanssa. Siihen meni parikymmentä minuuttia.

Noin tunnin hauduttamisen jälkeen kukko viinissäkin oli valmis ja saatoimme ryhtyä syömään. Minä maistoin linnun jalkaa, mies rintaa. Maku ja koostumus olivat ensiluokkaisia! Pekonit jätin lautasen reunalle, mutta ymmärrän kyllä niiden funktion tällaisen laihan lihan mehevöittäjänä.

Avasimme uuden punaviinipullon, jota emme taaskaan saaneet kahteen pekkaan juotua. Kierre on näköjään valmis... Tosin pataa riittää vielä huomiseksikin, joten eiköhän viinikin tule tällä kertaa juoduksi loppuun.

Ai niin, vielä yksi oivallus: mustaviinimarjahillo sopii tämänkin kanaruoan kanssa aivan uskomattoman hyvin!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa niin hyvältä, että tuota on kokeiltava!

Mustaherukkahillo sopii minustakin hyvin kanaruokien kanssa. Viime syksynä tein hilloa ensimmäistä kertaa itse. Parivuotiaat pensaamme tuottivat vielä niin pienen sadon, ettei sitä kannattanut mehustaa. Niinpä innostuin keittämään herukat hilloksi. Olen talven mittaan testaillut sitä erilaisten ruokien lisukkeena. Esimerkiksi suppis-kasvislasagnen kaverina se toimi todella hyvin!

Ina Ruokolainen kirjoitti...

Maria: millainen on suppis-kasvislasagnesi resepti? Olen tehnyt erilaisia lasagnevirityksiä, mutta ihan tuolla nimellä olevaa en. Suppiksia riittää, ja useimmiten kokkaan kasvisruokaa.

Anonyymi kirjoitti...

Reseptini on improvisoitu, kimmokkeena oli syksyn hyvä suppissaanti (kiitos sienestäville ystäville!). Kasvikset olivat mitä jääkaapista löytyi, muitakin toimivia yhdistelmiä varmasti on. Mutta näin se meni:

Juustokastike oli ihan perinteinen, 50 g voita, 1 dl vehnäjauhoja, litra maitoa, pari sataa grammaa juustoraastetta erilaisista juustonkannikoista, hiven valkopippuria. Muskottipähkinäjauhetta lisäsin siihen hieman tavallista enemmän, noin puoli teelusikallista.

Suppis-kasviskastikkeeseen kuullotin silputtuina ison sipulin ja pienen valkosipulinkynnen, sekä ohuina suikaleina pari porkkanaa, palan palsternakkaa ja pienen palan juuriselleriä. Niiden sekaan lisäsin yrttistä tomaattimurskaa 500 g, vettä pari desiä ja Reformin yrttisen kasvisliemikuution. Lopuksi ropsautin joukkoon kourallisen kuivattuja, murskattuja suppiksia (siitä ei kyllä suppisvarasto paljonkaan huvennut). Maustoin basilikalla ja mustapippurilla. Ja hauduttelin hetken.

Kasasin ainekset vuokaan kerroksittain kuin lasagnen ikään ja paistoin 175 asteessa tunteroisen. Hyvin täyteläistä ja täyttävää siitä tuli. Nautimme sen lisukkeena mustaherukkahilloa ja juomana puolikuivaa valkoviiniä.