Enpä ole tällaista korvasienikevättä kokenut täällä Lahden leveysasteilla! Tänään noudatin taas periaatetta lähisienestyksestä ja polkaisin pyörällä noin kilometrin keskustasta länteen. Ei tarvinnut kiivetä kuin parikymmentä metriä, kun löysin ensimmäiset yksinäiset nököttäjät.Olin hyvin tyytyväinen saaliiseen jo rinteen puolivälissä, mutta harjun laella odotti vielä isompi yllätys. Joissain kohdissa sieniä oli niin tiheässä, että itse asiassa onnistuin jopa astumaan yhden itiöemän lyttyyn. Oli oikein sadonkorjuutunnelma.
Katselin harjun laelta kaupunkia ja tyytyväisenä ihmettelin sitä, ettei sadantuhannen asukkaan kaupungissa kukaan muu ollut osunut ainakaan juuri tuolle paikalle. Ei silti, en minäkään ole aiemmin tajunnut herkkujen kasvavan aivan kävely- ja pyörämatkan päässä kaupunkikodista.Perustin sienten kuivausaseman vierashuoneeseen, jolle ei onneksi ole muuta käyttöä lähipäivinä. Korvasienistä nouseva höyryhän on varsin vahvaa ja myrkyllistä, joten ainakaan pitkiä aikoja ei kannata viettää samassa huoneessa.
Pieniä määriä olen kuivattanut ihan sanomalehden päällä pöydällä. Kaappeja kolutessa löysin kuitenkin viinipullotelineen, josta tein hieman ilmavamman ratkaisun virittämällä kerrokset sanomalehteä jokaiseen väliin. Kyllä ilma nyt kiertää, kun huoneen ikkunakin on auki ja puhaltaa varsin kuivaa kesäilmaa sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti