Lähdin viime viikon lopulla puolison seuraksi Pohjanmaan kierrokselle, jonka pääkohde oli
Retrokilpurit-tapahtuma Vaasassa. Ensin kuitenkin koukkasimme ystävän luokse Kristiinankaupunkiin ja Vaasan päivän jälkeen sukulaisiin Kannukseen.
Koko matkaa emme tehneet pyörällä niin kuin kaksi Tampereelta lähtenyttä urhoa. Heillä olikin uhkarohkea malli, sillä miehet ajoivat yön yli vesisateessa Tampere-Vaasa-välin, n. 250 km. Muut osanottajat tyytyivät joko 32 tai 65 kilometrin lenkkiin Vaasan kauniissa ympäristössä, mm. Strömsössä.
Minä pysyin huoltojoukoissa Vaasan auto- ja moottorimuseossa, joten en nähnyt pyöräreitin upeimpia kohtia pienissä kylissä ja merenrannalla. Sen sijaan pääsin taas pitkästä aikaa näkemään Suomea maantieltä joko ajaessani tai istuessani (pääosin) kyydissä. Joitain luontoelämyksiäkin tuli vastaan, mm. muutama kurki ja useita suomaisemia. Ja onhan kevät upeaa aikaa ylipäänsä liikkua maassa, jossa vuodenajat ovat vielä voimissaan.
Meistä kumpikaan ei ole erityisen innos- tunut autoilusta, mutta kieltä- mättä joskus on ihan virkistävää mennä omaan tahtiin, katsella karttaa ja pysähtyä halutessaan. Etenkin mennessä meillä oli hyvin aikaa, kun Kristiinankaupunkiin piti ehtiä vain jossain välissä iltapäivää. Ehdimme pysähtyä mm. Lankosken hienolla museosillalla lähellä Merikarviaa.
Tullessa oli sitten kiireempi, sillä vuokra- auto piti luovuttaa tiettyyn kellon- aikaan mennessä. Olimme purkamassa tavaroita kotona noin varttia ennen...
Viikonloppuun liittyi yksi sieniretkikin. Kannuksen mäntykankailta löysimme kolmen naisen porukalla kymmenkunta sientä, mikä ei ollut erityisen merkittävä saalis. Täydensimme ruoanhankintaretkeä keräämällä juuri oikean kokoisia pieniä horsmanalkuja, jotka muistuttavat ainakin näöltään parsaa. Saaliit jäivät emännälle, joten tällä kertaa en horsmia maistanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti