Etäisyys on suunnilleen sama, samoin ne palvelut, joita me käyttäisimme (emme harrasta golfia, joka on yksi Vierumäen isoista houkuttimista). Tai itse asiassa en tiedä, millaiset ladut Pajulahdessa on talvella, sillä valitsemme aina Vierumäen. Ja siinä samassa käymme siellä syömässä ja ostamassa leipää jne.
Pyöräreitti Pajuhlahteen on kuitenkin astetta mukavampi ja helpompi kuin Vierumäelle. Lahdesta pääsee pyörätietä pitkin koko matkan Villähteen ohi Nastolan keskustaan ja sieltä edelleen Pajulahteen, matkaa kertyy vähän vajaat 20 kilometriä. Pari kertaa seuraavaa käännöstä kohti järkevää suuntaa saa hakea Nastolan omakotialueella, mutta ainakin kartan kanssa reitti on varsin sujuva.
Toki maasto on harjun molemmin puolin varsin mäkinen mutta ehdottomasti ajettava. Keskustasta Pajulahteen laskeva Karhusillantiekin näyttää ylhäältä hurjemmalta kuin se on kiivetä ylämäkeen. Menimme ja palasimme tällä kertaa lähes tismalleen samoja jälkiä pitkin, sillä isompaan lenkiin ei ollut aikaa.
Pajulahdessa näimme ensin uimarannan ja sen lähistöllä olevan ison kickbike-lapsiporukan lähdössä. Enpäs tajunnut pysähtyä kuvaamaan vaan porhalsimme ohi pihaan. Päärakennuksen edustalla köytimme pyörät kiinni roskikseen ja menimme sisään kahville.
Kahvilan tarjoilut eivät olleet kovin omaperäiset: munkkeja, sämpylöitä, peruskorvapuusteja, suodatinkahvia, virvoitusjuomia, hirveä määrä chipsejä (!) ja pakattuja jäätelöitä. Lounaslistat vaikuttivat houkuttelevimmilta, sillä tänään olisi ollut tarjolla mm. silakkapihvejä, mutta lounasaika ei vielä ollut käsillä. Ihan pikasilmäyksellä Pajulahden kahvila- ja ruokatarjonta kyllä häviää Vierumäen ravintolamaailmalle ainakin monipuolisuudessa.
Tein tänään toisenkin pienen kotiseuturetken, kun käväisin nopeasti Hollolassa tsekkaamassa kantarellipaikat ja ostamassa mansikoita, ihan autolla. Kovin oli maalla kuivaa, ilmeisesti tämän viikon sateet eivät sittenkään olleet kovin kummoiset. Keräsin vajaan litran kantarelleja ja ostin kaksi litraa mansikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti