Haussa välimatkabaari

Päivän pyöräilyllämme oli ihan asioitava kohde, lähdimme noutamaan katsastuskorjauksessa ollutta pakettiautoa autohuollosta Hollolan Kukonkoivusta. Emme kuitenkaan suorinta tietä vaan Lahden Jokimaan, Ala-Okeroisen ja Hollolan Nostavan, Herralan ja Korpikylän kautta. Reitti oli siis osittain sama kuin pari viikkoa sitten, nyt toiseen suuntaan.

Samoissa maisemissa ajellut tuttava ihasteli äskettäin reittiä mutta kaipasi pysähdyspaikkaa. Niinpä otin asiakseni etsiä Herralasta kahvilan, baarin tms. Herralan baari löytyi, tosin netistä löytyvän osoitteen naapuritalosta. Sieltä sai ainakin jäätelöä ja juomia, todennäköisesti olisi päässyt myös vessaan. Baari edusti klassista keskikaljakuppilatyyliä, mutta aamuyhdeksän jälkeen se ei vielä ollut täynnä väkeä.

Puoliso yrittää hienovaraisesti opettaa minua ajamaan rohkeammin eli kovempaa myös alamäissä. Herralan ja Korpikylän maastoissa neuvoista oli hyötyä, sillä kumpuilevassa maastossa kannattaa ottaa kaikki hyöty irti alamäistä. Mieluumminhan sitä laskettelee puoleen väliin jo seuraavaa ylämäkeä kuin jää pienillä vaihteilla hinkkaamaan vastamäkeen.

Olen siis yrittänyt laskeutua ohjaustangon päälle aerodynaamiseen asentoon ja ottaa kiinni sarvista niin alhaalta kuin mahdollista. Sekin auttaa, kun laskuun lähtiessään polkaisee muutaman kerran kunnolla vauhtia. Toimii! Minulla kuitenkin toistaiseksi vain silloin, kun näen alamäen suunnilleen kokonaan. Alppimutkiin ei olisi vielä mitään asiaa.

Kukonkoivussa piti vähän odotella autoa katsastuksesta, joten pääsimme ihailemaan hienoa vanhaa Fiat millecentoa eli Neckaria .

Kukosta jatkoimme matkaa autolla ensin lounaalle Ravintola Kunnantupaan ja sieltä vielä maalle Kutajoelle. Autonhausta syntyi pieni arkiloma.