Sienilupauksia: kantarelleja ja punikkitatti

Kesän ensimmäiset kantarellit löysin tänään anoppilan pihasta, ns. tutusta paikasta rannan tuntumasta. Suurimmat olivat paksun peukalonpään kokoisia, pienimmät keltaisia pisteitä maassa. Itiöemiä oli noussut esiin kymmeniä, joten viikon tai parin päästä pihasta voi kerätä ihan kunnon saaliin. Jätin ihanuudet kasvamaan, jotta anoppi voi ne itse käydä noukkimassa.

Oman kesäasunnon pihassa kahdeksan kilometriä pohjoisempana oli vasta muutama aivan pieni keltainen kantarellilupaus. Sinnekin nousee hyvinä kesinä ihan merkittäviä esintymiä, mutta vielä on vaikea arvioida satoa.

Yllätykseksi voi ehkä kutsua nurmikolta löytynyttä punikkitattia, joka oli aivan puhdas sienisääskistä. Keräsin talteen ja viipaloin kuivumaan. Käytän kuivattuja punikkitatteja muiden sieniruokien mausteina, mitä usein suositellaankin sienikirjoissa. Muutama haudutettu viipale antaa enemmän vahvaa makua kuin mikään sieniliemikuutio.

Pihallamme maalla oli myös pulskia, kypsiä ahomansikoita ja jo kauniisti sinertäviä mustikoita. Siskon lapset yrittivät tänään siirtää muutaman rehevän mansikkatupon uuteen paikkaan, toivottavasti onnistuvat.

Herukka- ja karviaispensaissa näytti olevan kohtalaisesti marjoja tulossa, samoin kirsikkapuussa. Kirsikat tosin pitäisi melkein kerätä hieman raakoina hillontekoa varten, sillä kypsinä ne ehtivät aina hävitä lintujen suuhun. Villivadelmien satoa en ole vielä ehtinyt tsekata mistään maalaiskotimme lähimetsistä.

Pari seuraavaa viikkoa menee kaupungissa vielä tiiviisti töissä, joten seurailen luontoa ja satokautta lähinnä pyörän selästä kaupungin liepeiltä. Varsinaiselle lomalle en taida ehtiä heinäkuun toisellakaan puoliskolla, mutta koetan kuitenkin siirtää työt maalle.