Hiekkatie ja kaunein maisema

Sunnuntaiaamupäivän kotiseutupyöräily suuntautui eteläisen Lahden kautta Orimattilan Pasinaan ja Pennalaan. Vanha Orimattilantie kulkee aivan mahdottoman mukavassa maalaismaisemassa, vaikka kummallakin puolella rajaa on kaupunki. Asuinalueiden lisäksi tuli vastaan viljeltyjä peltoja, lehmiä ja hevosia. Näin myös pellolla golfia harjoittelevan pariskunnan, mikä on jo aika innovatiivista.

Hiekkatiet sentään tuppaavat olemaan jo aika harvinaisia näin lähellä keskus- toja, mutta yksi sellainen kääntyi Lahden puolella Ämmälään. Koska minulla on vielä vankkatekoinen ja leveärenkainen hybridipyörä alle, päätin olla utelias. Ja kyllä kannatti!

Perinnetie vei mitä viehättävimpään vanhaan maalaiskylään, jossa yhden talon seinässä oli laatta Hämeen heimoliiton tunnustuksesta 1996 Päijät-Hämeen kauneimmalle maisemalle. Puutalot hiekkatien molemmin puolin olivat kauniita ja hyvin hoidettuja, maalaismaisema suorastaan huokui rauhaa ja hyvinvointia.

Kylä siis kuuluu Lahden kaupunkiin ja on noin kahdeksan kilometrin päässä keskustasta. Vaan enpä muista siellä koskaan käyneeni. Aika paljon tuli vastaan juoksijoita, koiranulkoiluttajia ja pyöräilijöitä, joten moni muu on salaisuuden löytänyt jo aiemmin.

Pyörän selässä kotiseutumatkailu on avannut silmiäni ihan kiitettävästi, vaikka vielä olenkin pysynyt usein pääteiden lähistöllä. Toki olen monessa paikassa käynyt aiemminkin, mutta autoilevana tai jonkin asian perässä pikaisemmin. Kyllä minä pyörälläkin pyrin pitämään jonkinlaista vauhtia, mutta silti maisemia ehtii katsoa.

Ämmälä, Pasina ja Pennala ovat myös oiva lisä hauskojen paikannimien listaani. Kilometrejä tuli n. 26.