Vielä toistaiseksi Lahden keskustasta ehtii naapurikunnan puolelle ihan kohtuullisen iltapyöräilyn aikana. Edellinen piipahdushan tapahtui Hollolan Kukkilaan reilu viikko sitten. Tänään päätin piipahtaa Nastolan Villähteellä, minne on meiltä reilut kymmenen kilometriä.
Nastolan raja tosin tuli vastaan jo vähän aiemmin ja aika pian sen jälkeen lehmät. Tuntui aika hauskalta, että niin selvästi siirryin kaupungista maalle, vaikka pyörätie maantien vieressä kulki kyllä hyvin samanlaisessa maisemassa lähes Lahden rautatieasemalta lähtien. Puoliso ehdotti ennalta, että kääntyisin Villähteeltä Orimattilan suuntaan ja tulisin Pennalan kautta kotiin. Se olisi kuitenkin tuonut parikymmentä kilometriä lisää. Ei ole kunto vielä sitä luokkaa, että jaksan työpäivän päälle vetää reilut neljäkymmentä kilometriä.
Sinänsä kunto ei ole tuntunut loppuvan vielä kertaa- kaan, vaikka välillä ylämäissä huohotankin. Reisissäkin on vielä riittänyt voimaa, mutta alaselkä kipeytyy edelleen. Jotain edistystä olen havaitsevinani; selkä jaksaa pidempään eikä tunnu pahalta niin pitkään lenkin jälkeen. Mutta katsotaan nyt, miltä huomenna aamulla tuntuu. Tänään minua kiusasivat eniten krampit jaloissa. Onneksi olin ottanut mukaan juomista, mitä en suinkaan aina tee.Eilen mies ilmoitti tilanneensa minulle oikean italialaisen kilpapyörän. Ihan yllätys asia ei ollut, sillä olimme jo kyselleet minulle kilpuria tutulta kauppiaalta. Aluksi näytti huonolta, sillä missään ei tuntunut olevan jäljellä alle 160-senttiselle naiselle sopivaa runkoa. Jostain herrat olivat kuitenkin saaneet vihiä yksilöstä, jonka pitäisi olla Lahdessa jo parin viikon kuluttua. Katsotaan nyt, pyörätilaukset eivät ole koskaan varmoja. Mutta jos kilpuri tulee lähiviikkojen aikana, joudun ja pääsen opettelemaan ihan uudenlaisen ajoasennon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti