Me valitsimme Ahtialasta Nastolan kautta pohjoiseen johtavan väylän, joka on Lahden puolella Ahtialantie, Nastolassa ensin Seestantie ja sitten Mäkeläntie. Se on varsin vaihteleva maastoiltaan, mikä siis merkitsee hyviä ylä- ja alamäkiä maantiepyöräilyn harjoitteluun. Oli pakko ottaa käyttöön kaikki vaihteet, mitä en tähän asti ole tehnyt.
Tie yhdistyy vanhaan Heinolantiehen (140) vähän ennen Vierumäkeä, jossa taas teimme koukkauksen Suomen Urheiluopistolle ja sieltä kahvitauon jälkeen pyöräteitä pitkin Heinolan kaupunkialueelle. Molemmin puolin urheiluopistoa oli mukavat osuudet tasaista pyörätietä, jossa minäkin uskaltauduin kiihdyttämään vähän vauhtia. Sain jopa kehuja kokeneelta kilpapyöräilijäpuolisolta. Kilometrejä tuli yhteensä n. 45.
Olimme varanneet paikat M/S Suomen Neitoon, joka lähtee Heinolasta Lahteen iltapäivisin klo 15.30. Tulimme rantaan hyvissä ajoin melkein pari tuntia etuajassa, mutta onneksi sää eilen suosi. Taivas oli koko ajan harmaa, mutta sadetta sieltä tuli vasta laivamatkan aikana. Itse asiassa pilvipouta ja reilun 20 asteen lämpö oli paras mahdollinen ajosää pyöräilijälle. Kertaakaan ei tuntunut tukahduttavalta edes ylämäissä, mitä tietysti estimme myös juomalla ja valitsemalla oikean välityksen ja matkanopeuden.Laivareissu pitkin Ruotsalaista, Päijännettä ja Vesijärveä oli mukava päivitys näille lähivesille, joilla olemme omalla veneellä purjehtineet viimeksi 1990-luvulla. Muutaman risteilyn olemme toki tehneet sen jälkeenkin, mutta osa maiseman yksityiskohdista on kyllä ehtinyt unohtua. Lisääkin on tullut, mm. Kalkkisten silta lossin tilalle. Ja ainahan sekä Kalkkisten että Vääksyn kanava ovat elämyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti