Parvekeviljelyä

Kun viimeksi etsimme asuntoa, pidin itsepintaisesti kiinni siitä, että siinä pitää olla parveke. Asuimme 24 vuotta parvekkeellisessa keskusta-asunnossa ja melkein kolme vuotta ilman, joten ehdin kokea puutteen. Niinä kolmena vuonnakin minulla tosin oli pääsy terassille, mutta viljely tai oleskelu tupakoivien ja roskaavien parvekkeiden alla ei houkutellut.

Nykyinen parvekkeemme on minulla käytössä kolmatta kesää, ja joka kesä on ollut erilainen. Viime vuonna sisustin ja yritin istuskellakin kadun ja puiston kulmauksessa olevalla länsiparvekkeellamme, mutta useimmiten oli liian kuuma. Oli minulla joitain viljelyksiäkin kuten muutama peruna ämpärissä, papuja styrox-kylmälaatikossa, tomaatteja, chilejä ja yrttejä ruukuissa. Yrtit ja tomaatit onnistuivat kohtalaisesti, chilit olivat täynnä ötököitä, perunoiden tai papujen sadosta ei juuri voi puhua.

Tänä kesänä taas on ollut enemmän sateita ja epävakaista, joten kaislamattokin on saanut olla enimmäkseen kuivumassa. Mutta ihme ja kumma, sadekesä ei ole ollut ollenkaan huono yrtti- ja salaattiviljelmilleni. Ja kaikkein suurin ihme on tomaatti, jonka ensimmäiset hedelmät alkavat punertaa.

Yrttejä olen käyttänyt jo viikkoja maustamaan erilaisia ruokia, salaattejakin pari viikkoa. Ensin vähän arastelin, asummehan keskustassa vilkkaan liikenteen eli pakokaasujen päällä. Kun tarpeeksi monesta kaupunkiviljelypaikasta oli vakuutettu, että huuhtelu riittää, ajattelin uskaltaa. Hengitänhän minä niitä myrkkyjä muutenkin.


Ja enhän minä muutenkaan niin tarkkaan tiedä, missä syömäni vihannekset kasvavat, vaikka yritänkin suosia lähiruokaa. Oman parvekkeen ruoka taitaa olla sitä kaikkein lähinnä kasvavaa.