sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2012

Moottoritien maisemissa

Maamerkki  nousemassa moottoritien varteen.
Lahden seudun kilpapyöräilijät käyvät säännöllisesti ajamassa tempoajoja Miekkiöntiellä, joka on päällystetty reilu viiden kilometrin maantien pätkä aivan Lahden ja Hollolan rajalla ja Lahti-Helsinki-moottoritien kainalossa.

Tien varrelle osuu mm. sellaisia nähtävyyksiä kuin paikallinen Kärkkäinen ja Finnmarin tehtaanmyymälä. Taiteilija Juhani Honkasen ateljeetalo ja kesäteatteripaikka Honkalinna on myös lähistöllä, se sijaitsee Miekkiöntieltä haarautuvan Rekolanraitin varrella.

Sunnuntain aamulenkkini suuntautui tuolle Miekkiöntielle, vaikka en olekaan vielä saanut alleni kilpapyörää enkä yrittänyt tehdä minkäänlaista tempoajoa. Kävinpähän vain katsastamassa maisemia. Olivat osittain aika ankeita.

Moottoritien kaakkoispuolella
Toki vanhan kylätien varrelle osuu peltoa, metsää ja maaseutu- asutusta, joka on paikoitellen ihan idyllistä. Mutta moottoritie hallitsee monessa kohtaa vähintään kovana meluna. Miekkiöntielle päästäkseen on lisäksi ohitettava suomalaisten moottori- ja ohitusteiden varsien perusrakennuskantaa eli teollisuutta ja isoja kauppakiinteistöjä.

Menomatkalla Jokimaan kautta en edes löytänyt sopivaa pyörätien liittymää, jota pitkin olisin päässyt suoraan Uudelta Orimattilantieltä Miekkiöntielle (pyörätie kulki väärällä puolella), joten uhkarohkeasti talutin pyörän maantien yli.

Tullessa suuntasin itäisemmälle väylälle eli kohti Renkomäen ABC:ta, jossa suunnassa se pyörätiekin sitten olisi ollut turvallinen. Eli pyöräilijän pitää tehdä muutaman sadan metrin lenkki päästäkseen turvallisesti kylätielle. Ei ylimääräinen matka ole mitenkään paha, mutta opasteissa olisi kyllä parannettavaa.

Kilometrejä tuli noin 25. Onneksi olin liikkeellä aamusta, jolloin vielä tuuli virkistävästi eikä aurinko ei paahtanut vielä ihan yhtä pahasti kuin nyt. Nyt odotan säätiedotusten lupaamia ukkosia. Ainakin äskeisellä koiralenkillä ilma seisoi niin paksuna paikallaan, että koiratkin halusivat samantien kääntyä puiston reunasta kohti kotiovea.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kotiseutupyöräily vehreissä kesämaisemissa on ihanaa, vaikka tietysti välillä on ajettava jonkin vähemmän kauniinkin paikan läpi.

Kävin juuri iltapyöräilyllä Kilpiäinen-Karjusaari-Mukkula-Niemi-Metsäpelto-reittiä. Mukkulassa sai vähän väistellä Summer Up-festivaalin roskia ja lasinsiruja. Muutoin maisemissa ei ollut moitteen sijaa. Pitkitin kotiinpaluuta, sillä olisin halunnut kastua sateessa. Mutta ei se virkistävä sade tullut, päinvastoin, loppumetreillä paisteli aurinkokin.

Kiitos Ina näistä kotiseutupyöräilykirjoituksista! Ne herättivät pyöräilykärpäseni talvihorroksesta. Täältä saa myös hyviä reittivinkkejä.

Toinen, jota kiittelen on työkaveri, joka vei minut jokin aika sitten Villähde-Pennala-kierrokselle. Siellä pääsin kunnolla pyöräretkeilyn makuun. Se on ihan toista kuin työmatkapyöräily!