Pari viikkoa sitten kävi se, mitä ei pitäisi tapahtua. Neljä vuotta palvellut tietokoneeni simahti ja vei mennessään mm. joitain satoja valokuvia. Osa niistä on toki levykkeille tallennettuina, osa Flickrissä. Jotkut tunnelmat ovat kuitenkin lopullisesti mennyttä, mm. kuvat parin kesän takaisilta syntymäpäiviltäni.
Blogi on jäänyt hunningolle paitsi tekniikan ongelmien, myös työkiireiden takia. Koko kesäkuun keskityin rakentamaan Lahden Runomaratonia, joka on ollut lähes ainoa luontoelämykseni viime aikoina. Kaksitoista tuntia ulkoilmaohjelmaa Mukkulan puistossa kävi kyllä extreme-elämyksestä, vaikka en ihan koko aikaa auringossa istunutkaan.
Parvekepuutarhani on jäänyt muutaman hätäisen torilta ostetun yrtin ja yhden tomaatintaimen vaalimiseen. Isossa ruukussa kasvava viherkasvi tosin on bambu, jonka jouduin pelastamaan toisesta ruukusta, kun korkea hökötys oli pudonnut tyttäreni ikkunalaudalta ja särkynyt. Muutenkin parveke toimii minulla kesäsäilönä kasveille, jotka ovat kärsineet kuivasta sisäilmasta ja kehnosta hoidosta koko kevään. Ihmeparantumisia silti tapahtuu joka kesä, samoin jokunen lopullinen kuolema.
Maalla olen ehtinyt käydä vain eilen pikaisesti toteamassa surullisen näyn. Pari viikkoa sitten terhakkaasti esiin nousseet kirvelit olivat kaikki paahtuneet kuoliaaksi helteessä, eikä basilikakaan voinut ollenkaan hyvin. Tämän vuoden yrteistä hengissä oli enää persilja, monivuotisista sinnittelivät minttu ja ruohosipuli. Ei pientäkään yrttimaata voi jättää päiväkausiksi hoitamatta (ilman vettä) näihin aikoihin, mutta minkäs teet, kun vuorokaudessa ei edes yöttömän yön aikaan ole tavallista enempää tunteja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti