Aina kesäisen aamulenkin jälkeen ihmettelen, miksen lähde liikkeelle joka aamu, kun vielä on viileää. Tänään metsä oli erityisen raikas, kun mäyräkoiran kanssa kävimme tarkastamassa Lahden Urheilukeskuksen ja Tapanilan välisiä maastoja Salpausselällä. Melkein kypsiä mustikoita oli kohtuullisen paljon, mutta muuten ei kuiva metsä ilonaiheita näyttänyt. Vakituinen kanttarellipaikka oli yhtä kuiva ja tyhjä kuin maallakin. Mutta ilmassa oli lupaavasti vettä enteilevää kirpeyttä.
Kaivattu sade alkoi vajaa tunti sitten ja tuntuu jo nyt laantuvan. Kyllä luonto nyt tarvitsisi vähän pidempiä suihkuja. Parvekkeelle voi aina kantaa vettä kannulla ja ämpärillä, mutta sienimetsään ei tällä menolla kyllä päästä pitkään aikaan. Mansikanviljelyäkään tuskin enää haittaisi, vaikka aurinko hetkeksi hellittäisi.
No, valitus säistä on aina yhtä turhaa, ellei asiaa sitten pohdita oikein vakavasti ilmastonmuutoksen ja ihmisten toimien kannalta. Yritän kuitenkin muistuttaa välillä muillekin, ettei jatkuva paahde ole ainoa lomalla autuaaksi tekevä asia. Päin vastoin, nytkin tarvittiin lämpömittarin notkahdus alaspäin, ennen kuin taas muistin pitää huolta kunnostani. Muutkin metsään lähteneet näyttivät ihan toisella lailla virkeiltä kuin aikaansa terasseilla viettävät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti