Tänään oli Helsingin Sanomien D-osassa (Koti ja tyyli) iso juttu pioneista. Vähän ihmettelin ilmestymisajankohtaa, sillä kuvasin oheisen pionin anoppilan puutarhassa jo 10.7. Etenkin valkoiset pionit olivat aivan upeita ja niitä oli enemmän kuin muistan nähneeni 28 vuoteen...Mutta nyt koko komeus on mennyttä.
Omassa maapaikassamme oli myös tänä kesänä jokunen syvänpunainen pioninkukka, vaikka onnistuin lähes tuhoamaan upeat kukat toistakymmentä vuotta sitten, kun kerrankin yritin tehdä joitain puutarhahommia. Penkin siivoamisesta ja siirtoyrityksistä perenna suuttui vähintään viideksi vuodeksi niin pahasti, ettei pintaan tainnut nousta lehtiäkään. Viime vuosina sitkeät maatiaispionit ovat taas nousseet vuohenputkien keskeltä, kun olen pitänyt näppini erossa niistä.
Muistan joskus lukeneeni ruotsalaisesta Feminasta puutarhajutun, jossa kuvin ja sanoin hehkutettiin punaisen pionin ja valkoisen vuohenputken liittoa. Se lohdutti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti