Helteisiä liikuntaelämyksiä

Meni yli kesäkuun puolivälin, ennen kuin tajusin siirtyä liikuntaharrastuksissa kesäaikaan. Viime viikolla olin vielä kahtena iltana syvävenyttelyssä, joka siis normaalisti kuuluu talvikauteen. Kolme tuntia kerrallaan oli kyllä tarpeeksi hikistä touhua työpäivän päätteeksi. Tilaisuus olisi ollut viiteen peräkkäiseen iltaan, mutta kyllä minulle kaksi kertaa riitti aivan hyvin, sen verran on vielä pakkotahtista töissä, ettei liikuntoihin jaksa keskittyä ihan viittätoista tuntia viikossa.

Sunnuntaina tajusimme miehen kanssa suunnistaa ensi kertaa Lahden Kahvisaareen, josta jo vuosikausia olemme käyneet satunnaisesti melomassa Vesijärvellä vuokraamalla kaksikkokajakin Vesisamoilijoiden kalustosta. Tai homma menee siis niin, että keväällä maksetaan jäsenmaksun yhteydessä kalustonkäyttömaksu, joka muuttuu edulliseksi, kunhan nyt edes muutaman kerran pääsee vesille. Toissa kesänä taisi mennä kalustomaksu ihan hukkaan, mutta jäsenmaksusta oli se ilo, että pystyin vuokraamaan seuran huvilan puoleen hintaan syntymäpäiviä varten.

Melontaolosuhteet olivat sunnuntaina aika ihanteelliset, vaikka iltapäivällä tuuli yltyikin hieman kovaksi. Eihän se oikeasti paha ollut, mutta kesän ensimmäisellä kerralla oli taas tekniikka hukassa ja kädet maitohapoilla. Selästähän sen liikkeenn pitäisi lähteä, mutta minkäs kirjoitustyöläinen väärille asennoilleen helposti tekee. Meloimme vain puolitoista tuntia, joten seuraavana yönä ei onneksi ravistellut lihaksissa. Hirveitä kramppejakin olen joskus kokenut, kun olen tehnyt ensimmäisellä kerralla liikaa ja unohtanut juomisen.

Tänään oli vuorossa vielä hikisempi kesäponnistus, ensimmäinen puistojumppa Fellmanin puistossa ihan keskellä Lahtea. Aurinko paistaa räkitti, asteita oli melkein 30, mutta onneksi sentään vähän tuuli ja pensaat antoivat varjoa. Aika hyvin jaksoimme askeltaa, punnertaa ja rääkätä kylkiä tunnin verran, mutta nyt kieltämättä käsiä täristää. On kuitenkin autuaallisen raukea olo, eikä taatusti tee mieli enää ajatella työasioita.

Kuvia en kummastakaan paikasta ottanut. Järvelle arastelin ottaa kameraa kastumisen pelossa, eikä jumpparyhmässä viitsi ruveta lintsaamaan ja kuvaamaan muita.