Aloitan sienestyksen aina ihan ensimmäisistä vastaantulevista supista. Vielä ei niiden rinteillä näkynyt oikein mitään, mutta polulla tuli vastaan ensin koivuhapero ja heti perään punikkitatti. Kävelin reilun kilometrin vakiopaikkaan, josta - aivan kävelytien varresta - olen jo vuosia hakenut kantarelleja.
Niitä oli siellä nytkin, kymmenen sentin päässä lenkkipolusta. Aika pieniähän keltavahverot vielä olivat, mutta keräsin nyt kuitenkin muutaman desin pieniä lakkeja talteen lounasta varten. Jatkoin haravointia vielä joitain satoja metrejä, sitten annoin periksi. Paluumatkalla löysin vielä yhden hyvän koivuhaperon.
Yhteensä saalista tuli puolisen litraa, josta sai jo hyvän sienilisukkeen kahdelle päivän kuha-annoksen päälle. Silppusin ensin pari pientä kesäsipulia ja laitoin hautumaan voihin, kohta lisäsin putsatut ja pilkotut sienet ja parvekkeelta napsimaani timjamia ja persiljaa. Paistoin nopeasti kypäksi ja lisäsin vähän
lipstikkasuolaa ja mustapippuria. Siinä se, hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti