Porukkalenkillä liian kovassa seurassa

Liityin keväällä Royal Cycling Teamiin voidakseni käydä naisten porukkalenkeillä viikonloppuisin. Viikko sitten sunnuntaina pääsinkin hetkeksi mukaan Villähteen ja Orimattilan suuntaan lähteneelle lenkille. Minun piti tosin aikataulusyistä kääntyä sieltä takaisin jo Villähteeltä, koska olin menossa kirjailijakokoukseen Messilään iltapäiväksi. Mutta kokemus oli hyvä, joten ajattelin, että menenpä tänään myös Lahden Urheilukeskukseen katsomaan, onko lenkille lähtijöitä.

Ja olihan siellä, oikein iso porukka. Mukana pari naistakin, joilta kyselin vähän varovasti, miten kovaa ajetaan. Vakuuttivat, että vauhtia pidetään maltillisena. Kysyivät sitten samaan hengenvetoon, tähtäänkö joihinkin kisoihin. Siinä vaiheessa olisi pitänyt raksuttaa - tai viimeistään siinä vaiheessa, kun havaitsin lähes kaikilla olevan jonkinlaiset edustusasut päällä.

Porukka oli lähdössä ajamaan Kärpäsenmäen ja Vesalan kautta Hollolan kirkolle ja sieltä Vesijärven ympäri. Päätin jo lähtiessä, että minä kääntyisin kirkolta kohti Lahtea. Harjoituskilometrini saattaisivat riittää 70 kilsan lenkkiin, mutta eivät kovaa ajavassa porukassa, joka ei juuri pysähtele.

Kärpäsenmäessä vielä pysyin jotenkuten peesissä, kun pari herroista jäi hännille auttamaan. Kuuntelin siinä samalla heidän juttujaan triathlon-kisoista. Vesalan kohdalla huomasin, ettei minusta olen ajamaan tässä porukassa. Siinä vaiheessa ystävällinen herrasmies kävi ehdottamassa, etten yrittäisi ajaa koko Vesijärven ympäri. Vasta siinä keskustelussa - jossa pahoittelin hitauttani - kävi ilmi, että porukka onkin lahtelaisen triathlonseura X-trin ajajia.

Kehotin miestä ottamaan edellä ajavan porukan kiinni, minkä jälkeen ajoin omaa vauhtiani ensin Hollolan kirkolle ja sieltä hetken hengähtämisen jälkeen Lahteen. Yritin Hollolassa käydä Ikoninäyttelyssä ja Asta Pulkkisen ateljeessa, mutta olin siellä tuntia liian aikaisin.

Maltillinen vauhti on suhteellinen käsite. Minulle hyvä tuntivauhti maantiellä on jossain 25-28 kilometrin välissä. Triathlonistit vetivät varmaankin maltillisella lenkillään vain jotain vähän päälle kolmeakymppiä. Sellaisessakin vauhdissa pysyin viime syksynä Saksan matkallamme aina ajoittain, mutta niillä reissuilla pysähdyttiin myös tauoille. Luulen, että X-trin väki ajoi lenkkinsä suurin piirtein yhdeltä istumalta.

Mutta hauska kokemus joka tapauksessa. Ja ihan ystävällistä kohtelua sain myös naapuriseuran jäseniltä. Ensi kerralla katsonkin sitten tarkemmin, mitä ihmisten ajopaidoissa lukee. Omassani ei tosin ole seuran vaan pyörävalmistajan tunnukset, mikä saattoi harhauttaa myös X-trin väkeä...