Orimattilaan ja kaatosateessa takaisin

Kotiseutupyöräilyn tämän päivän kohde oli Orimattila ja siellä kaksi nähtävyyttä, Tönnön mylly ja Villa Roosan taidenäyttely. Saimme taas koiran hoitoon Lahden Tapanilaan, joten ajoimme ensin sinne pakettiautollamme. Seurasimme siis hieman erilaista reittiä kuin keskustasta lähtiessämme.

Ensin ajoimme Sarvikadulta lyhyen kevyen liikenteen pätkän Tarjantielle, josta käännyimme etelään Sammalsuonkadulle. Kadun ylämäkeähän pidetään lähes mahdottomana ajettavana, mutta Tarjantiellä ollaan jo puolivälissä. Ei se ylämäki muutenkaan pelottava ole, ainakaan jos osaa yhtään polkea ja käyttää vaihteita.

Harjun päällä ajoimme Hämeenlinnantien ali ja sieltä Metsäkankaalle. Ohitimme yhden Lahden kovimmista nousuista/laskuista eli Veräjämäenkadun ja ajoimme kohti etelää Männistönrinteen aika hurjan laskun kautta. Valitsimme pyörätien, joka vei meidät Hennalankadulle ja käännyimme sen jälkeen Jokimaalle. Sieltä matka jatkui Renkomäkeen, josta taas paras pyöräreitti vie Pennalan kautta Orimattilaan.

Orimattilassa kello oli sen verran vähän, ettei Villa-Roosa vielä ollut auki. Ensimmäinen kohteemme oli siksi Tönnön mylly, joka sijaitsee Porvoonjoen varressa on muutaman kilometrin lounaaseen keskustasta. Ajoimme ensin Luhtikyläntietä ja käännyimme siltä Päärniläntielle ja sieltä myllylle.

Kosken äärellähän on oikeastaan kaksi nähtävyyttä, myllyn lisäksi Suomen vanhin betonikaarisilta. Sillalla on upea kivipinta, jonka päällä puoliso sai muutaman metrin ajan fiilistellä kuuluisan Paris-Roubaix-etapin hurjia ajo-olosuhteita. Aika hauskaa muuten, että sillalle on kivien asettelulla luotu myös keskiviiva. Koski myllyineen on myös vaikuttava nähtävyys, ja mikä hienointa - yhä toiminnassa! Tänään, lauantaina, sieltä ei jauhoja olisi saanut, mutta mainoksia näkyi ajaessamme kohti Orimattilan keskustaa.

Villa Roosa sijaitsee Käkelänraitilla aivan Artjärventien lähellä, mutta jälleen kerran onnistuin eksymään matkalle sinne, kun valitsimme lähestymissuunnaksi Käkeläntien ja sen jälkeen Käkelänraitin. Toisaalta hyväkin, sillä olimme pienen harhailun jälkeen pihassa 11:01 eli heti näyttelyn avautumisen jälkeen.

Kyseessähän on entinen huopatossutehdas, jossa jo edellinen omistaja järjesti säännöllisesti tekstiilitaidenäyttelyitä ja nykyinen pariskunta nykytaiteen katselmuksia. Näyttely sopi tilaan hyvin ja sen teokset tarjosivat jopa jonkinlaisia oivalluksia. Kahvilassa oli tarjolla koneellisia erikoiskahveja ja paria lajia kakkupaloja (tyrnipäällysteinen juustokakku ja mutakakku), joita kokeilimme. Hyvä kokonaisuus.

Valitettavasti tällä kertaa sääennuste oli tismalleen oikeassa, eli sade saavutti Orimattilan tasan puoliltapäivin. Ajoimme Lahteen asti lähes taukoamattomassa sateessa, joka hetkittäin teki tiet jopa hieman liukkaiksi. Renkaat ja jarrut kuitenkin pitivät, kunnes minulta herpaantui tarkkaavaisuus saavuttuamme Lahden Launeelle Yli-Marolan kotieläinpihan nurkille. Mies kääntyi tiukassa kurvissa kohti Mytäjäisiä mallikkaasti, minulla meni hieman pitkäksi. Sen verran vasen polvi käväisi asvaltissa, että iho naarmuuntui.

Vielä Mytäjäisten jälkeen oli jaksettava kiivetä Kärpäsenmäki ja kohta sen jälkeen laskeutua Sammalsuonkadulle ja sieltä Tarjantien kautta tyttären pihaan. Perillä olimme litimärkiä ja todella likaisia roiskuneesta sorasta. Kotona piti vielä pestä pyörät, ajovaatteet ja tietenkin oma nahka. Kaiken tämän jälkeen oli voittajaolo. Kilometrejä reilut 60.