Juhannuksen kunniaksi otimme alle tandemin ja lähdimme puolison kanssa kiertämään Hollolaa. Saimme koiran hoitoon Lahden Tapanilaan, joten luonteva suunta oli ensin Hollolan kirkonkylä. Siellä nautimme legendaarisella kirkonkylän kioskilla jäätelöt, minkä jälkeen jatkoimme kohti Vesalaa eli Hämeenlinnantien risteystä.
Normaalisti käännymme tuossa risteyksessä takaisin Lahteen Soramäen ja Salpakankaan kautta, mutta nyt päätimme kääntyä länteen Kukonkoivuun, sieltä Herralaan ja edelleen Nostavantien kautta Lahden Ala-Okeroisiin sen kautta Salpakankaalle. Loppumatka kului harjun päällä keskussairaalan kohdalle ja siitä Sammalsuonkatua alas ja takaisin Tapanilaan. Matkaa kertyi n. 52 kilometriä.
Lahdesta pääsee pyörätietä yhtäjaksoisesti hieman Messilän ohi. Tällä kertaa ajoimme pitkän ajoneuvomme kanssa koko matkan autojen seassa, koska etenkin Rautakankareella pyörätiet sisältävät aika jyrkkiä kurveja ja äkkinäisiä nousuja ja laskuja. Hollolan Rantatiellä on osa matkasta joka tapauksessa ajettava maantien reunassa, mihin onneksi paikallinen liikenne tuntuu olevan tottunut.
Kirkolta Vesalaan taas on hyvä pyörätie, jota käyttää mielikseen, koska jalankulkijoita on vähän. Myös Vesalasta Kukonkoivuun on pyörätie. Kukosta Ala-Okeroisiin pyöräilijän on ajettava maantiellä, jossa ainakaan juhannusaattona ei ollut paljon liikennettä. Haastetta ajoon sen sijaan toi kumpuileva maasto, jossa muutaman kerran sai puuskuttaa ihan tosissaan ylämäessä.
Ala-Okeroisista Salpakankaalle pääsimme ajamaan taas useita kilometrejä ylämäkeen, tällä kertaa hyvällä pyörätiellä. Viimeinen osuus Hämeenlinnantien sivussa ja sieltä alan Sammalsuonkatua kulki sekin turvallisesti hyvällä pyörätiellä. Tosin onhan Sammalsuonkatu aika hurja myös laskuna - nousunahan se on yksi Lahden kovimmista.
Otin tuohon otsikkoon sanan Maakansa, kun mietin jonkinlaista yhteistä nimittäjää kylille, joiden kautta ajoimme. Hollolaahan on molemmin puolin Vesijärveä ja lähes joka puolella (sen entistä kylää) Lahtea. Vesikansan kylät sijaitsevat Lahden koillispuolella ja Hollolan kirkolta ja Pyhäniemestä katsottuna siellä toisella puolella Vesijärveä. Ja onhan Maakansassa ihan oikeasti myös kyliä, joissa on jäljellä vielä isoja maatiloja suurine maa-alueineen.
Puoliso kysyi lenkiltä tultuamme, oliko viidenkympin ajo tandemilla helpompaa kuin omalla pyörälläni. Kysymykseen on vähän vaikea vastata, sillä toki pääsen takasatulassa tietyllä tavalla helpommalla, koska etusatulan ajaja hallitsee vaihteet ja tekee päätökset. Polkea takanakin pitää, ei siellä pysty olemaan vapaamatkustajana. Mutta takana polkija on koko ajan tuulensuojassa eikä tietenkään tipahda vastatuulessa nopeamman tahdista. Ylämäissä kahdesta polkijasta on hyötyä, ja kyllä tandemilla pääsee parhaimmillaan kovempaa kuin yksikkömaantiepyörällä
Takasatulassa en kuitenkaan voi ajaa haluamallani välityksellä tai vauhdilla enkä etenkään venytellä tai heilua miten sattuu. Selkäni väsyy ja käteni puutuvat siksi helpommin. En myöskään näe eteeni kuin kaarteissa, mikä aluksi tuntui pelottavalta. Nykyään harmittelen vain sitä, etten pääse näkemään maisemia tai mitään muutakaan vastaan tulevaa kuin vilaukselta sivusta.
Tandem on kuitenkin ehdottoman hauska kulkupeli, joka aina saa ainakin muutaman ohitettavan huudahtamaan ihmeissään. Ja jos ajattelee pyöräilyä kuntoiluna, on hyvä välillä vaihtaa välinettä.
Hyvää juhannusta kaikille! Sääennusteen mukaan koko viikonlopuksi riittää hyviä pyöräilykelejä.
perjantaina, kesäkuuta 21, 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti