Tässä vaiheessa vuotta moni jo toivoo kevättä, johon ei kuulu lunta. Puoliso ja minä yritämme sen sijaan ottaa kaiken irti kevättalven iloista. Paras niistä on hankikanto.
Sääennusteiden mukaan täksi aamuksi oli luvassa vain aste pari pakkasta, joten lähdimme liikkeelle ajoissa. Olimme suksinemme jäällä jo kahdeksalta, kun pilkkijöitä alkoi vasta tulla asemapaikoilleen. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia hiihdimme anoppilan rannan tuntumassa mäyräkoiran kanssa, jotta se saisi rakastamaansa liikuntaa. Kun kolmetoistavuotiaan juoksuvauhti hyytyi, veimme sen sisään hoitoon ja jatkoimme kahdestaan hiihtoa kohti pohjoista.
Reilun tunnin hiihtolenkin aikana ehti olla harmaata ja pilvistä, paistaa aurinko, sataa lunta ja tuulikin yltyä. Jäällä oleva lumipeite pysyi kuitenkin koko ajan aivan loistavassa kunnossa. Lunta on jäljellä enää aika ohut kerros, mutta se on juuri sopivan rapeaa. On kiinni vain hiihtäjän taidoista ja tekniikasta, kuinka kovaa pääsee. No, tulomatkalla vastatuuli vähän häiritsi, mutta sekään ei onneksi ollut samanlainen kuin noin viikko sitten. Aivan ihana päivän aloitus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti