Taivaallinen palsternakka-herkkutattirisotto

Alkuvuodesta söin uskomattoman hyvää maa-artisokka-herkkutattirisottoa Helsingin Lasipalatsin ravintolassa. Jo tuolloin mietin, että palsternakka saattaisi toimia maa-artisokan sijasta. Ostan palsternakkoja aika usein torilta luottoviljelijältä, joten sikäli raaka-aine on tuttu. Ja kun eilen vihanneslaatikossa oli tallella yksi pullea juures ja jääkaapissa palanen Roomasta tuotua parmesaania, ryhdyin toimeen.

Ainekset olivat suunnilleen nämä: oliiviöljyä, yksi iso palsternakka, yksi iso sipuli, kaksi desiä risottoriisiä, n. litra kasvislientä, loraus valkoviinietikkaa, desilitra kuivattuja herkkutatteja + 2 desiä kuumaa vettä, mustapippuria, parmesaaniraastetta (kermapurkillisen pohjat) ja rucolaa.

Kuutioin palsternakan ja silppusin sipulin, paistoin nopeasti öljyssä. Lisäsin riisin ja annoin sen imeä rasvaa sisäänsä, lisäsin noin kolmanneksen kasvisliemestä. Hauduttelin ja lisäsin noin kymmenen minuutin kuluttua toisen kolmanneksen lientä, hauduttelin, tein saman kolmannen kerran. Neljännellä lisäyskierroksella lisäsin varovasti viinietikkaa, mustapippuria ja liotetut herkkutatit liemineen. Viimeistään tässä vaiheessa keittiöön tulvahti uskomattoman herkullinen tuoksu (vielä parempi olisi tullut oikeasta viinistä, mutta sitä ei nyt ollut). Hulautinpa sekaan vielä yhden kermapurkillisen pohjankin, ehkä puoli desiä.

Kun risotto oli sakeaa, tarkistin vielä maun enkä lisännyt suolaa, sillä sekaanhan oli tulossa vielä vahvaa parmesaaniraastetta. Oheisessa kuvassa se on risoton päällä, mutta oikeaoppisesti kyllä kuuluu sekoittaa joukkoon. Ja rucolaa kävin ostamassa ihan varta vasten kaupasta, vaikka tarkoitus olikin tehdä ruoka kaapin antimista. Hieman kitkerä salaatti- tai yrttivihannes tuo juuri sopivaa terävyyttä muuten pehmeään risottoon. Eilen onnistuin löytämään suomalaista villirucolaa ihan lähikaupasta.
 
Alkukesästä olen ajatellut vihdoin kokeilla voikukanlehtiä rucolan sijasta. Sen verran on kokemusta voikukan mausta salaattina, että uskoisin sen toimivan carpacciossa, pizzassa tai risoton lisäkkeenä oikein hyvin. Salaattivihanneksena voikukka on minun makuuni turhan kitkerä silloinkin, kun se on oikeaoppisesti kerätty nuorena ja peittämällä estetty muuttumasta tummanvihreäksi. Voikukkavoi sen sijaan on ihanaa, sen muistan jostain vuosien takaa.

Vastaus ehkä tähän mennessä heränneeseen kysymykseen: kyllä, palsternakka sopii risottoon oikein hyvin! Itse asiassa ruoasta tuli taivaallisen hyvää. Mutta nyt puoliso jo kerää hiihtovarusteita, joten minäkin lähden valmistautumaan päivän hiihtolenkkiin.