Tänä aamuna mittarissa oli +4,6, kun lähdimme hiihtämään. Luntahan on viime viikon lumimyräkän (kuva viime keskiviikolta) jäljiltä vaikka kuinka, mutta toki kevään tulo näkyy ladulla. Suurin haitta ovat puista tippuneet "roskat", siis neulaset, pienet oksat ja kävyt. Vielä ei tökkäissyt missään kohtaa pahemmin suksen alla, mutta sekin on ensi viikon aikana varmasti edessä. Paitsi että minä tuskin enää ehdin tänä talvena hiihtämään, sen verran tiiviisti on elämä ohjelmoitu ihan muilla tavoilla pari seuraavaa viikkoa. Mies todennäköisesti hiihtää sohjossa ja roskienkin keskellä tasan siihen viimeiseen päivään asti, jona ladut ovat edes jotenkin kuljettavassa kunnossa. Hän katseli vähän pettyneenä sitä, ettei latukone ollut käynyt ainakaan tänään, tuskin eilenkään, yleensä loistokunnossa olleella Hollolan Heinsuon ja Hälvälän välisellä reitillä. Hiihtäjiä kuitenkin riitti, joten huolto olisi ihan tervetullutta. Roskatkin saa tässä vaiheessa vielä pysymään siedettävissä määrissä, kun latukone myllää niitä reunaan ja syvemmälle lumipatjassa.
Hiihtolenkin jälkeinen sunnuntain brunssimme taisi olla myös talven viimeinen bliniateria, minkä vuoksi lisukkeetkin olivat aika luovasti monikulttuuriset. Eilen havaitsin pari kypsymässä ollutta avocadoa, joista tein guacamole-tahnaa. Kaupan valmisruokatiskillä näin valmista rosollia kermavaahdon kanssa ja tartuin siihen kiinni. Mäti ja kalatahna ovat perinteisempiä lisukkeita, joista jälkimmäistä tein tavan mukaan savustetusta kirjolohesta, creme fraichesta, tillisilpusta, tomaattipuresta ja mausteista. Suolasienet ovat loppu, joten haudutin pakastetuista herkkutateista, purjosta, kermasta ja mausteista muhennoksen. Ja juomana meillä oli vettä, kivennäisvettä ja valkoviiniä.
Tänä aamuna mittarissa oli +4,6, kun lähdimme hiihtämään. Luntahan on viime viikon lumimyräkän (kuva viime keskiviikolta) jäljiltä vaikka kuinka, mutta toki kevään tulo näkyy ladulla. Suurin haitta ovat puista tippuneet "roskat", siis neulaset, pienet oksat ja kävyt. Vielä ei tökkäissyt missään kohtaa pahemmin suksen alla, mutta sekin on ensi viikon aikana varmasti edessä. Paitsi että minä tuskin enää ehdin tänä talvena hiihtämään, sen verran tiiviisti on elämä ohjelmoitu ihan muilla tavoilla pari seuraavaa viikkoa. Mies todennäköisesti hiihtää sohjossa ja roskienkin keskellä tasan siihen viimeiseen päivään asti, jona ladut ovat edes jotenkin kuljettavassa kunnossa. Hän katseli vähän pettyneenä sitä, ettei latukone ollut käynyt ainakaan tänään, tuskin eilenkään, yleensä loistokunnossa olleella Hollolan Heinsuon ja Hälvälän välisellä reitillä. Hiihtäjiä kuitenkin riitti, joten huolto olisi ihan tervetullutta. Roskatkin saa tässä vaiheessa vielä pysymään siedettävissä määrissä, kun latukone myllää niitä reunaan ja syvemmälle lumipatjassa.
Hiihtolenkin jälkeinen sunnuntain brunssimme taisi olla myös talven viimeinen bliniateria, minkä vuoksi lisukkeetkin olivat aika luovasti monikulttuuriset. Eilen havaitsin pari kypsymässä ollutta avocadoa, joista tein guacamole-tahnaa. Kaupan valmisruokatiskillä näin valmista rosollia kermavaahdon kanssa ja tartuin siihen kiinni. Mäti ja kalatahna ovat perinteisempiä lisukkeita, joista jälkimmäistä tein tavan mukaan savustetusta kirjolohesta, creme fraichesta, tillisilpusta, tomaattipuresta ja mausteista. Suolasienet ovat loppu, joten haudutin pakastetuista herkkutateista, purjosta, kermasta ja mausteista muhennoksen. Ja juomana meillä oli vettä, kivennäisvettä ja valkoviiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti