Tänä aamuna tuntui todella hyvältä päästä ladulle, sillä eilen vielä pelkäsin olevani tulossa kipeäksi. Järjestin itseni jopa lääkäriin, kun korva alkoi oireilla joko tulehdukseen tai allergiseen reaktioon viittaavasti. Vaan sielläpä olikin vieras esine eli jäykkä ja juuri sopivan pitkä karva kiinnittyneenä tärykalvon ja korvakäytävässä olleen vahaklöntin väliin. Naureskelin asialle, mutta lääkärin mielestä karva oli todellakin syytä poistaa ennen pyhiä, muuten se voisi aiheuttaa tulehduksen tai ainakin ärsyttää sitä vielä kiusallisemmin kuin oli jo ehtinyt tuntua.Olin ilmiselvästi kiirastorstain viimeinen potilas työterveysasemalla, mutta sekä lääkäri että hoitaja säilyttivät hyvin huumorinsa sen puolen tunnin aikana, jona korvaa imuroitiin ja huuhdottiin. Ja yhteisesti vielä määrittelimme ulos tulleen karvan mopsille kuuluneeksi. Piti kysyttäessä myöntää, että koira nukkuu vierelläni tyynyllä. Tosin karvoja on löytynyt aivan kaikkialta muualtakin riippumatta eläimen makuupaikoista - parhaita esimerkkejä ovat juuri avatut tuorejuusto- ja voipurkit tai paketista puhtaana otetut sisareni lasten vaipat.
Hiihtämässä siis kävin, ehkä peräti ensimmäistä kertaa tänä vuonna kunnon pakkasessa (lähtiessä n. -9). Aurinko ja pitkäperjantai olivat houkutelleet yllättävän paljon muutakin väkeä laduille, jotka nyt ovatkin aivan loistavassa kunnossa Lahden ja Hollolan maastoissa. Ihan huippu (ei tänä aamuna vielä koneen ajama, mutta selvästi jo monen hiihtämä ennen minua) on minusta oheinen, suon ympäri kulkeva latu, joka on ajettu Hollolan Tiilikankaan koulun lapsille. Siellä voi noin kolmen kilometrin lenkillä harjoitella aivan tasaisella, jos mäet eivät vielä ole hallussa. Mielenkiintoinen paikka, märät suonsilmäkkeet näkyvät hyvin pakkasellakin, vaikka tänään olivatkin aamulla jäässä.Ylimmäisen kuvan kukat eivät muuten ole varsinaisia pääsiäiskukkia vaan tyttäreni keskiviikkona saamia ensi-iltakukkia. Lahjoittajat tai kukkakauppiaat elivät kuitenkin jo sen verran pääsiäistunnelmissa, että saimme samalla ruokapöytään kelta-oranssi-vihreän värimaailman. Sen verran piti "pääsiäisruohoja" kasvattaa, että kukkien takana minulla on myös lautaselliset sinimailasen ja herneenversoja.
Edit 23.4: vaihdoin toisen kuvan kokonaan ja toisen paikkaa. Ensimmäinen kukkakuva oli liiaksi toisinto yhdestä äskettäisestä pöytäkuvastani, maisema taas asemoitui rumasti tähän sivulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti