Muutaman viikon töiden paahtamisen jälkeen tuntuu aina erityisen hyvältä päästä ulos hyvässä säässä. Aurinko paistaa nyt niin upeasti, että uskon myös saksalaisten vieraidemme nauttivan päivästään Hollolan kirkonkylässä. Meillä on ollut torstaista lähtien pari Lahden ystävyyskaupungin, Suhlin, musiikkikoulun oppilasta majoituksessa. Torstaina kävin heidän kanssaan Sinfonia Lahden konsertissa Sibeliustalossa, ja eilen illalla tyttäreni edusti perhettämme musiikkikoulujen konsertissa ja Lahden kaupungin vastaanotolla. Mutta tänään Hollolaan päästin vieraat retkelle ilman perhettä, sillä pitää hoitaa välillä omaa kuntoa ja käydä pyykkituvassa. Minähän vierailen Hollolassa muutenkin pitkin kesää, koska kesäpaikkamme on viereisessä kylässä.
Osittain saksalaistyttöjen ansiota kuitenkin on, että tajusin lähteä tänään kuvaamaan sinivuokkoja sauvakävelyn ohessa. Olen ollut viime viikot niin työpöydän vanki, etten olisi ilman torstai-illan kävelyä Sibeliustalolle hoksannut käydä tsekkaamassa vuokkotilannetta Kariniemen mäellä. Ja siellähän ne suosikkikukkani loistivat jälleen lähes koko etelärinteen laajuudelta. Lahden seudulla ikäni asuneena pidän juuri sinivuokkojen sinistä kevään merkkinä. Totta kai keltaiset leskenlehdet (joita en ole vielä nähnyt missään, koska en ole kolunnut ojanpenkkoja) ja valkovuokot voivat myös olla etappeja, mutta eivät minulle. Sinivuokkojen bongaamisessa on sekin jännitys, että joukkoon mahtuu aina myös muutama lähes punainen ja violetti yksilö. Väriyhdistelmä vielä ruskean lehtometsänpohjan kanssa on aika silmiä hivelevä.
Rauhallisen luontopäivän kunniaksi päätin myös lopulta kaivaa pakastimesta poronpaistin, jonka Lapissa osan vuotta asuva ystäväni toi jo viikkoja sitten. Lihansyöntiä viikonloppuisin rajoittaa yleensä se, että perheessämme on kasvissyöjä, mutta tänään hän on taideretkellä Espoossa ja Helsingissä. Nyt siis päätin hyödyntää tilanteen paistoin saamieni neuvojen mukaan lastuiksi
leikatun poron pannussa ja maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Oheen valmistin vanhanaikaisen perunamuusin voilla ja kermalla höystettynä. Höysteinä söimme karpalososetta, herneitä, etikkakurkkuja ja -punajuuria sekä tomaattia. Ja oli ihan hirveän hyvää.Kohta saksalaiset palaavat retkeltä ja alamme valmistautua viimeisen yhteisen illan konserttiin ja illanviettoon. Luulenpa, että tytöt ja muut saksalaisvieraat ovat ohjelman jäljiltä jo aika väsyneitä. Huomenna he lentävät takaisin Saksaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti