Jo taaksejääneiden hirmupakkasten aikaan pari tuttavaa ilahdutti kysymällä, haluammeko Vesijärven kuhaa. En tiedä kalastuksesta mitään, mutta jostain syystä juuri pakkasilla nousi ilmeisen suuria kuhasaaliita.
No, eipä tullut mieleen kieltäytyä, kyseessähän on yksi arvostetuimmista kaloista, josta kalatiskeillä saa maksaa huippuhintoja. Riemumielin söimme vaaleaa herkkua viikon putkeen ja saimme vieläpä pakastimeen pari filettä ja litran kalalientä.
Kaksi ensimmäistä lastia tulivat kala-asiantuntijalta, joka lahjoitti meille valmiita fileitä. Vastaanottajan kannalta tietenkin helppoa ja hauskaa, etenkin keskellä työviikkoa. Mutta ilahduin myös toisaalta saaduista, "vain" peratuista kaloista, joissa oli vähän enemmän työtä. Toisen kaloista pistin täytettynä uuniin, toisen ruodoista ja päästä keittelin sen liemen ja säilöin fileet pakastimeen. Tulevana viikonloppuna herkuttelemme jälleen.
Kalantäytteenä oli tietenkin sieniä, tällä kertaa leppärouskuja. Muutamassa netistä löytyvässä kuhareseptissäkin oli muistettu sienet. Yleensä ohjeissa vain suositellaan kaupallisia herkkusieniä tai yleisimpiä kantarelleja, suppilovahveroita tai rouskuja. Ymmärrettävää tietysti, sillä harvalla on kuitenkaan kovin kattavasti säilössä eri lajeja. Mutta soveltaahan aina voi...
Otsikon riimittely on hävettävän tökeröä, mutta sisällöltään vähintään puoliksi totta. Jos kalojen (ja monien sienten) d-vitamiini ei suoraan suojaakaan flunssalta tai muilta lentäviltä pöpöiltä (sitä ei tee kuulemma c-vitamiinikaan, joka kuitenkin lievittää oireita), niin muuten suomalaisten kyllä kannattaa syödä kalaa pimeimpään aikaan talvella ja kompensoida auringon puutetta. Kalsiumi kumminkin imeytyy paremmin, eikä sitten tarvitse vanhana surra katkeilevia luita. Varsinkin, jos vielä muistaa vähän liikkua - lähdenkin tästä tanssitunnille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti