...kelluttava reppu ja suojapussiin pakattu kännykkä mukanamme uskaltauduimme Sunnuntain Suurelle Retkiluistinvaellukselle Vesijärvellä. Turvallisuus on aina hyvästä, mutta aika pian kyllä saimme unohtaa pelot heikoista jäistä tai petollisista railoista. Tuttuakin tutummalla reitillä Lahden Teivaan satamasta Hollolan Kirkonselälle jää oli pilkkiavantojen reunoissakin vähintään parikymmensenttistä, ja onneksemme myös kaikki tutut railopaikat olivat jäätyneet uudestaan.
Moni muukin oli huomannut, että jää viime viikon vesisateiden ja parin pakkasyön jäljiltä nyt kuin tehty luistimen terille. Retkiluistelijoita kohtasimme kolme porukkaa, minkä lisäksi jään päällä näkyi normaalien pilkkijöiden ohella taitoluistimilla ja hokkareilla keikkuvia sekä ainakin yksi liitovarjosta vauhtia hakeva luistelija.
Koko reilun 25 kilometrin matkalla jää ei tietenkään ollut täydellinen, mutta tällä kertaa en edes horjahtanut kertaakaan pahemmin. Erityisen nautinnollisia olivat viimeiset viitisen kilometriä, kun tuuli tuli suoraan takaa, ja jää oli ajoittain peilitasainen. Voimille reissu otti sen verran, että päätin jättää väliin jopa säännöllisen sunnuntai-illan syvävenyttelyn. Väsyttää muutenkin suloisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti