Kuskasin nelivuotiasta siskontyttöä ja tämän perhettä lentoaseman linja-autolle, joka vei heidät taas kerran Brysselin-koneeseen loman jälkeen. Parinkymmenen kilometrin matkalla Nooralla oli paljon asiaa lumesta ja muista Suomen luontoilmiöistä. Eniten kuitenkin lämmitti kysymys: "Onko metsässä nyt sieniä?"
Viime elokuussa kiersimme monta kertaa korit kädessä maalla pihaa ja vähän lähimetsiäkin kanttarelleja, tatteja, rouskuja ja haperoita noukkimassa. Parikin kertaa Nooralla oli iso huoli siitä, että hänen ollessaan kaupassa tai turistinähtävyyksissä minä ehtisin tyhjentää kaikki hyvät sieniapajat. Aina oli onneksi jotain kerättävää jäljellä. Noora myös söi saaliinsa mukisematta, parhaiten maistuivat paistetut herkkutatit.
Ensi kesänä on varmaan järjestettävä ihan kunnon retki eväineen oikeaan metsään, josta ei näy taloja ja teitä. Sitä huvia ei ole tarjolla suurkaupungissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti