Anoppi ilahdutti perhettämme lähettämällä kassillisen papuja ja toisen avomaan kurkkuja. Todellakin ilahdutti, sillä hän jopa aina kysyy ennalta, ehdimmekö säilöä. Kurkut ovat nyt suolavedessä liossa, pavut ryöpättyinä muovipusseissa odottamassa pakastimeen pääsyä.
Pienen osan pavuista keitin jo salaattiin sopivan pehmeiksi, pilkoin ja lisäsin tomaattia, etikkatilkassa haudutettua sipulia, ohuenohueksi viipaloitua valkosipulia, hetken keitettyjä porkkanaviipaleita, omenaa paloina, rypsiöljyä ja mausteita. Huominen lounassalaatti on siis valmiina, oheen voi vaikka keittää kananmunia.
Kapa kertoi tehneensä kangasrouskuista etikkasäilykkeitä, joita minäkin olen puuhannut muutaman kerran tänä syksynä. Tosin chilejä en vielä ole lisännyt mausteliemeen, pitäisi varmaan kokeilla. Omat mausteeni viittaavat enemmän itään ja piparkakkuihin: kuorimattomia kardemummansiemeniä, kanelitanko, neilikoita, valkosipulia, inkivääriä. Ja tietysti aina etikkaa, sokeria ja mustaherukanlehtiä. Joskus muutakin.
Jos ensi viikonvaihteessa löydän rouskuja, aion kokeilla säilöntätapaa, jossa ryöpätyt sienet ladotaan purkkiin karkean suolan, valkosipulisilpun ja mustaherukanlehtien (tai tillin) kanssa kerroksittain. Koko ihanuus puristetaan kiven tai erityisen säilytyspurkin männän alle niin tiiviiksi massaksi, että aineista irtoava liemi peittää pinnan. Muutaman viikon kuluttua sienet ovat maustuneet, ja niitä voi syödä joko sellaisenaan lisukkeina tai vaikkapa kermaviilin kanssa salaattina. Luulen silti, että suolaa täytyy vähän liottaa pois. En ole kokeillut, ainoastaan kuullut ihastuneita kommentteja. Kanttarellitkin kuulemma sopivat tämänkaltaiseen säilöntään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti