Vuodenaikaan nähden lämmin sää ja muut kuluneet sanonnat eivät ole juuri saaneet mielessäni positiivista sisältöä tällä viikolla. Oma barometri mittaa nyt niin alhaisia lukemia, että oheinen hahmokin vaikuttaa tuntemuksen symbolina turhan hilpeältä. Olavi Lanun töiden yksi voima on tässä, suomalaisen melankolian, jopa masennuksen kuvauksessa.
Onneksi ensi viikolla on mahdolisuus maastoutua, ensin Sallassa ja sitten Saariselällä. Sienikori jää nyt kotiin, mutta kameralla aion poimia milloin mitäkin. Ja kirjoja aion lukea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti