Vaikka Lahden seutua sade ja myrsky ei riepottelekaan ihan yhtä pahasti kuin etelärannikkoa, harkitsin kyllä kahteen kertaan lenkille lähtöä. Mäyräkoirakin katseli minua epäuskoisesti, kun kurvasimme lähes kaatosateessa kohti tuttua Salpausselkää.
Mutta kyllä kannatti, sillä siellähän ne olivat. Kesän - tai sään perusteella syksyn - ensimmäiset mustat torvisienet nousivat terhakkaasti ruohon seasta aivan lenkkipolun reunasta. Eivät olleet muut kulkijat niitä löytäneet, jos heitä nyt parina sadepäivänä oli juuri metsään eksynyt. Eipä silti, en minäkään havainnut mitään toissapäivänä, kun kurkistin samaan paikkaan kanttarellien toivossa.
Olisiko melkein kolme litraa torvisieniä noussut todella parin päivän sateissa maan pinnalle? Pikemminkin epäilen, että niitä oli heinän seassa jo maanantaina, mutta vasta sateet saivat sienet kasvamaan niin isoiksi, että ne pistivät silmään.
Torvisieni on ehdottomasti perheemme rankinglistan kärjessä. Mies tosin pitää vielä enemmän mustarouskusta, josta saa tehdä vain ja ainoastaan vahvan makuista sienisalaattia runsaan sipulimäärän kanssa. Minulle musta torvisieni on helposti kuivattavana ja etenkin sen kuivauksen jälkeen keittiötaiteen huippu, aromikas ja vielä helppokäyttöinenkin.
Upea keitto syntyy purjosta, perunasta, kohtuullisesta määrästä kermaa ja kuivatuista torvisienistä - muina mausteina korkeintaan kirveliä, hieman valkopippuria ja aivan hyppysellinen suolaa. Usein myös lisäämme uunivuokaan kuivattuja torvisieniä kalafileen, purjojen tai sipulien kylkeen ja lorautamme kasvislientä ja kermaa päälle, sillä tavoin syntyy itsekseen ihana kastike.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti