Minun puolestani kirsikat olisivat vielä saaneet odottaa puussa, mutta 4-vuotias Noora halusi päästä niitä ehdottomasti keräämään. Niinpä hän sai kurkotella oksilta yhden punaisen muoviämpärillisen täyteen. Maatiaiskirsikkamme ovat turhan happamia sinällään syötäviksi, mutta tulihan luumarjoista sentään kolme pientä purkillista hilloa. Enimmät jätin kuitenkin puuhun, katsotaan ensi viikonvaihteessa, onko saalista vielä jäljellä lintujen ja ampiaisten puraisujen jälkeen.
Viikonvaihteen ohjelma oli hengästyttävän täysi, ja illalla olisikin vain tehnyt mieli lysähtää viinilasillisen kanssa sohvalle. Ristiäisruuat ja -kakut painoivat kuitenkin vatsassa sen verran raskaina, että kroppa suorastaan huusi kevyelle lenkille. Ja löytyihän ulkoiluteiden varsilta sentään joitain itiöemiä, vaikka selvästi nyt muutkin ovat heräilleet sienikauteen. Kanttarellit oli noukittu vakiopaikoilta, mutta löysin kolme ihan uutta esiintymää, yhteensä viitisentoista sientä. Eniten oli kuitenkin aivan pieniä ja puhtaita koivuhaperoita, jotka eivät tunnu kovin monille kelpaavan. En minäkään antaisi lajille aivan sienikirjoissa ehdotettua kolmea tähteä, mutta joka kesä kerään ainakin yhden koivuhaperosatsin. Kehnäsieniä löysin yhden supan reunalta, mutta ne olivat sateessa vettyneitä. Yhtään kunnon tattia en sen sijaan ole vielä löytänyt, vain muutaman muurahaispesässä seisoneen sappitatin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti