Tytär miesystävänsä ja koiransa kanssa tuli viikonlopuksi kylään sen verran sopivasti, että kysyin, kiinnostaako sienestys. Eivät olleet ajatelleet, mutta lähtivät kuitenkin, todennäköisesti lähinnä ulkoiluttamaan koiria. Otimme mukaan heidän "mäpinsä" eli puolimäyräkoiran ja sekä meidän mäykkymme, joille metsässä juokseminen on suurta onnea.Nuorella parilla on jonkinlaista kiinnostusta sienestykseen, sillä he syövät mielellään sieniruokia. Olivat kuulemma myös kesällä pohtineet, kenen kanssa lähtisivät opettelemaan ja kertaamaan sienitietoutta. Hmm...
Olin vähän suunnitellut, että menisin etsimään herkkutatteja mäntymetsästä, mutta päädyin kuitenkin viemään joukon taattuun suppilovahverometsään. Vähän tosin pelkäsin, että joku muu olisi käynyt tyhjentämässä paikan, jonne jätin suppikset kasvamaan perjantaina. Turha pelko, niitä oli siellä ihan riittävästi, vaikka joku olikin vähän käynyt katkomassa jalkoja. Vai katsoinkohan omia jälkiäni parin päivän takaa?
Ja koiratkin saivat hienosti liikuntaa. Yhtään kuvaa en ehtinyt tosin ottaa metsässä, joten ohessa vain tylsiä kuvia peratuista sienistä.
2 kommenttia:
hei!
minä ihka uutena sienestäjänä.
poiminut vain kantarelleja. erityisen varovainen kun noita kirjoissa sieniä niin valtavasti.
en ole nähny suppiksia. voisitko kertoa kasvaako vain kuusimetsässä? kasvaako kantarellit ja suppikset liki toisiaan?
itse olen löytänyt koivikoista, ojien lähistöiltä kantiksia.
mukava, et löysin blogisi....
Hei päivi,
suppilovahveroita olen löytänyt lähes vain kuusimetsistä, mutta jonain oikein satoisana vuosina myös sekametsistä ja jopa pihapiiristä. Kannattaa katsoa etenkin etelärinteistä ja niissä kivenkoloista ja muista notkelmista.
Kantarellit ovat paljon sallivampia kasvupaikkansa suhteen: niitä kasvaa suppisten kanssa samoilla paikoilla sammaleen seassa, mutta usein tosiaan myös koivikoissa. Meillä maalla on pihalla paljon koivuja ja keltaista niiden juurilla, tonttia rajaavissa ojissa ja muissa "reunoissa". Yksi satoisa paikka on oikein pimeä ja synkkä kuusikaistale kahden tontin rajalla.
Tänä vuonna kantarelleja tosin tuntuu löytyvän vaikka mistä, joten hyvän vuoden olet harrastuksellesi aloittanut. Kokemukseni mukaan on kuitenkin hyvä, jos opettelee edes muutaman muunkin sienen, silloin ei jää ilman minään vuonna.
Ja tervetuloa lukemaan blogiani!
Lähetä kommentti