lauantaina, syyskuuta 01, 2012

Iltasienestyksiä

Mitä pidemmälle syksy ehtii, sitä vähemmän jää valon vuoksi aktiivista sienestysaikaa. Huomasin asian selkeästi viime maanantai-iltana, kun kipaisin metsään iltakuuden ja -seitsemän välissä juuri ennen italian tuntia. Vajaassa tunnissakin muuten keräsin tutusta paikasta ihan hyvän saaliin rouskuja eli meillä kovin tärkeitä salaattisieniä. Osa kangasrouskuista oli niin suloisen pieniä vielä, että jalostin ne seuraavana päivänä etikkasieniksi.

Töitä on nyt paljon, mutta onneksi aloitan työt aamuisin jo aikaisin. Kirjoittavan ihmisen selkä tai  hiirikäsi ei - eikä pääkään - kestä yli seitsemän tunnin kirjoitusrupeamia. Niinpä päätin lähteä kahtena iltapäivänä vähän aiemmin metsään: tiistaina Hollolan Kutajoelle omiin maisemiin, eilen perjantaina Messilän suojelualueen metsään Lahden ja Hollolan rajalle.

Tiistain Kutajoen keikan suurin elämys olivat kurjet, jotka laidunsivat ensin rauhassa pellolla parin sadan metrin päässä ja nousivat sitten rauhallisesti siivilleen. Eikä muutenkaan voi kuin huokailla, miten ihanaa luonnossa liikkkuminen juuri nyt on.

Minulle rakkaissa kuusimetsissä on jo vaikka kuinka paljon kohtuullisen kokoisia suppilovahveroita ja valtavat määrät pieniä kasvamassa. Mustatorvisieniä tulee vastaan vieläkin lähes joka kerta, viimeksi eilen muutama tosi iso yksilö. Kantarellien uusi sato näyttää nousevan, eilen oli polunvieret täynnä pieniä keltaisia pisteitä. Tiistain reissulla omassa metsässä oli oranssinaan rusko-orakkaita, eilisellä piipahduksella keräsin myös pari hyvää kuusenherkkusientä.

Ja sitten ovat vielä rouskut: mustarouskuja on ollut pitkästä aikaa todella runsas sato, kangasrouskuja alkaa nousta ja ilokseni olen löytänyt myös joitain todella kauniita karvarouskuja. Haaparouskuja tulee harvoin vastaan minun vakiometsissäni, eilen löysin niitäkin.

Eilen päätin käväistä nopeasti myös yleensä kuivalla ja vähäsatoisella mäntykankaalla. Sieltä löytyi reissun ainut herkkutatti, isonakin vielä valkopillinen. Vähän eri reitin valinnut toinen sienestäjä näkyi tulevan samalle parkkipaikalle toisen samanlaisen kanssa. Minulla oli siinä vaiheessa kaksi koria täynnä kuusimetsän antia muuta, mutta hänelle oli kelvannut vain tuo sienten kuningas.

Puolukoita näkyy metsissä olevan aivan valtavasti. Nyt keräämällä saisi helposti hyvin hyytyvät hillomarjat, sillä hieman raaoissa puolukoissa on pektiiniä. Valitettavasti tämän sadonkorjaajan aika ei nyt riitä, sillä kaksi viikkoa pitää vielä puurtaa yhden ison projektin kanssa, ja viikonlopuillekin on sovittua ohjelmaa.


Vielä luontohavainto täältä aivan Lahden keskustasta. Aamun koiralenkillä vihainen varisparvi ilmestyi puiston ylle tosi vihaisesti raakkuen. Minkki juoksi vilkkaan Lahdenkadun yli puistoon ja siitä edelleen naapurikerrostalon pihaan. Ilmeisesti peto piiloutui roskakatokseen, koska raakkuvat linnut kiertelivät sen yllä vielä pitkään.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saaliisi sienestyksestä kuulostavat kovin tutuilta. Perjantaina haikailin hyvää sienimaastoani Kärkölän suunnalla. Se hakattiin viime vuonna ja on nyt kokonaan heinittynyt.
Hetken päästä siitä käännyin vasemmalle ja lähdin suurin toivein tuntemattomaan metsään.
Edessäni oli hakattua ja risukkoista metsää, kunnes pääsin sammaleiseen rinteeseen ja mustat torvisienet ilahduttivat hiljaista metsästäjää.
Mäkeä ylös puista tukea hakien, ei sienen sientä. Kävelin etsiskellen ja kohta oli edessäni kesän suurin kanttarellisaalis. Jatkoin matkaa, mustia vahakkaita ja muutama kuusen herkkutatti joutuivat koriini.

Korkea mäki alas ja alhaalla suppilovahveroita, suurimmat keräsin. Nousin mäen ylös, kuuntelin tietä, kaukana vielä.

Ainakin kolme ylös-alas kulkua ennen kuin autojen äänet olivat lupaavan lähellä. Puolukat punaisina houkuttelivat, mutta ilta oli tulossa ja oli löydettävä auto. Löytyi.
Lauantaina vasta jaksoin hoitaa sieneni säilöön.
Hullu sienestäjä Eeva rakastaa syksyn tuloa ja metsiä.

Ina Ruokolainen kirjoitti...

Kiitos hauskasta vertaistuesta! Tänään taas kävin suppilovahveroita hakemassa, tällä kertaa nuorison kanssa. Yhdessä keräsimme, he perkasivat ja pakkasivat mukaan viisi litraa kaunottaria. Rouskut keräsin omia ruokavarastoja täydentämään.