Mustikoita ja muuta hyvää pakastimesta

Olen joulun jälkeen tyhjentänyt ahkerasti pakastinta. Suurin osa sisällöstä on marjoja ja sieniä, jonkin verran säilön myös suurina satseina tekemiäni herkkuruokia kuten kaalikääryleitä ja maksapasteijaa. Tänään otin käyttöön juures-lammaspadan, jota olin haudutellut kerralla vähän enemmän. Se sai seurakseen proosallisesti tyttären muuttokuormassa tulleet lohkoperunat. Salaatin kanssa aineksista syntyi ihan kunnon lounas, ei voi valittaa.

Mustikoita olen viime aikoina käyttänyt ahkerasti osana nopeita marjapirtelöitä, joita surauttelen ihan vain itselleni niinä päivinä, kun iltapäivällä väsyttää ja alkaa todella tehdä mieli makeaa. Pirtelöön tulee yleensä maustamatonta jogurttia ja banaania, joskus myös mustikkaa happamampia marjoja kuten punaherukoita ja tyrnimarjoja. Jos haluan ruokaisamman vaihtoehdon, lisään vielä Vääksyn Myllyn höyrytettyhä kaurahiutaleita. Sokeria tai hunajaa lisään aivan lopuksi vain juuri sen verran, ettei suupieliä kiristä.

Tänään päätin kuitenkin palkita tyttären muuttohommissa raataneet perheenjäsenet leipomalla mustikkakukon. Idean aivan ensimmäiseen rukiiseen kukkooni sain helmikuun alun ravintolapäivänä, jolloin söin sellaista Lahden Asemapäällikön talossa nuorten muotoilijoiden kahvilassa.

Sen jälkeen etsin reseptin netistä ja kokeilin leipomista itse. Muotoa en ole saanut kohdalleen kahdesti yrittämällä, sillä ruistaikinani murenee, eikä kakku nouse. Mutta maku, se on aivan ensiluokkainen! Mustikka ja ruis on taivaallinen yhdistelmä, ehkä jopa yhtä hyvä kuin ruis ja puolukka. Merkitystä on varmaan silläkin, että käytän Vääksyn Myllyn hyviä ruisjauhoja. Oheen kuuluu tietenkin ehdottomasti vaniljakastike.

Enhän tiedä, millä reseptillä muotoilijat olivat oman kukkonsa leiponeet, joten ehkä vielä kokeilen muitakin kukko-ohjeita. Minun valitsemani Savon Sanomien resepti saattaa sopia paremmin juuri pieniin leivonnaisiin eli rättäniin, joiden mukaan mitatkin ovat. Minä tein kaksinkertaisen annoksen, jolla syntyi normaalin kakkuvuoan kokoinen kukko.

(Kisakylän kuvan otin eilen ennen tämän päivän lumisadetta.)

Koko päivän jatkunut lumisade on nyt lakannut, joten huomenna on mukava taas mennä hiihtämään. Tänään kävin työpäivän päälle kuntosalilla ja katselin, kuinka torilla yritettiin kovasti nostaa tunnelmaa viikonlopun Salpausselän kisojen alla. Kisakylä on aivan hauska idea, samoin sen iltatapahtumat rusettiluistelusta pieniin hyppyrimäkiin ja lumikouruihin. Toivottavasti sinne eksyy myös väkeä, kunhan viikko vanhenee.