Eilisellä hiihto- lenkillä oli ihana havaita, miten päivä on jo piden-tynyt.Kun aurinko alkoi laskea vähän ennen viittä, maisema oli aivan uskomattoman kaunis. Hiihto-olosuhteet muuttuivat samaan aikaan oleellisesti, sillä pakkanen oli muutenkin kiristymässä, ja ladulta katosi hetkessä luisto.
Pikkuisen ehdin palellakin, sillä olin pukeutunut kotimittarissa lähtöhetkellä olleen -2,5 asteen mukaan. Kotiin palatessa oli jo -8,9. Ei muutos sentään tunnin hiihdon aikana tapahtunut, kävimme myös lapioimassa anopin pihasta käytäviä puhtaiksi lumesta. Ja siinä vaiheessa minulla oli jo tikkitakki harteilla.
Lisäbonuksena saimme ihailla taivaalla mollottavaa täysikuuta, joka joissain kohdin melkein häikäisi. Anopppilan pihassa se tosin piiloutui osittain omenapuun oksien taakse.Kännykkäkameralla on oikeastaan aivan turha tavoitella näiden luonnonilmiöiden tallennusta, sen verran kalpealta näyttää iltarusko ja laimealta kuun kumotus. Julkaistaan nyt kuitenkin muistona tavallisesta hiihtolenkistä, josta tuli vähän tavallista elämyksellisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti