Oikea talvi

Viime viikkoina olen voinut vain iloita suomalai- sittain kunnon talvista, jotka olemme saaneet takaisin. Pari viikkoa sitten koin nimittäin talven sinne sopimattomassa paikassa, Roomassa. Osuimme pienen italian kielen opintoryhmän kanssa ikuiseen kaupunkiin juuri silloin, kun sinne ennustettiin talven toista lumimyrskyä.

Ihan myrskyä ei tullut, mutta jo ne muutamat sentit lunta saivat kaupungin tehok- kaasti sekaisin. Museot, virastot ja koulut oli pantu kiinni ja julkista liikennettä karsittu. Onneksi myös yksityisautoilua oli rajoitettu ketjupakolla, joten ei tarvinnut pelätä kesärenkailla urheilevia kuskeja.

Kurjinta suomalaiselle oli se, että usean sentin lumi muuttui nopeasti sohjoksi, joka oli kivillä liukasta ja kasteli kulkuväylät ja kengät nopeasti. Mukana ei tietenkään ollut kumisaappaita, jotka olisivat olleet ne parhaat jalkineet. Mutta toisaalta suomalaisella mielenlaadulla ei pelottanut kulkea kaupungilla, jossa oli hämmästyttävän väljää. Moni oli jäänyt kotiin.

Rooman jälkeen iski tietenkin flunssa, jota piti parannella muutama päivä. Onneksi selvisin nuhalla ilman kuumetta, joten uskalsin heti toivuttuani nousta taas suksille. Ja hyviä kelejä onkin riittänyt! Muutama aste pakkasta ja upeat ladut, uskomattoman ihanaa.

Viikon sisään olen ehtinyt hiihtää viisi kertaa, kerralla 7-15 kilometriä. Hiihtolomaa ei ole, joten kaikki lenkit olen tehnyt työpäivän alle tai päälle. Pari kertaa olemme käyneet lapioimassa anopin pihakäytävät lumesta ja nyt viikonloppuna lisäksi purkaneet tyttären muuttokuormia hänen uuteen asuntoonsa.

Eilen illalla oli aika kuivaksi puristettu olo, ja tänä aamuna huomasin saaneeni toisen pohkeen aivan jumiin.

Kun puolisokin oli tänä aamuna nuhainen, jätimme ulkourheilut väliin lukuun ottamatta muutamaa pikku lenkkiä koirien kanssa. Sen verran käytin kuitenkin aurinkoista pakkaspäivää hyödyksi, että pistin lakanat vaihtoon ja petivaatteet pariksi tunniksi ulos tuulettumaan. Talven hyviä puolia sekin!