sunnuntai, elokuuta 28, 2011

Sienet jäävät Suomeen

Tämä sienisyksy on ilmeisesti yksi parhaista vuosiin. Olenkin elänyt kahteen suuntaan raastavia päiviä viime aikoina, sillä olen lähdössä kuudeksi viikoksi pois Suomesta. Opintomatka sisältöineen innostaa aivan valtavasti, mutta toisaalta rakastan sieniä ja sienestystä myös suuresti. Ei auta, nyt on vain uskottava, että kotiin jäävät käyvät hakemassa osansa metsän sadosta ja virkistyksestä. Etenkin sienikoiramme Doris tarvitsisi ulkoilua ja metsäelämyksiä.

Eilen kävin vielä tarkistamassa ilmeisimmät herkkutattipaikat - ja löysinkin paljon jo pilalle menneitä sieniä. Onneksi mukaan tarttui joitain kunnossa olevia herkkutatteja ja vielä hieman enemmän punikkitatteja.

Suurin ilo pilkotti kuitenkin tiuhan kuusimetsän laidalla: kymmenkunta täydellistä ukonsientä. Niitä en ole aiemmin löytänyt koskaan isona ryppäänä. Ukonsienet paistoinkin heti iltapäivällä ahvenfileiden seuraksi, ja tietenkin ne maistuivat aivan taivaallisilta.

Käväisin myös aamulla torilla moikkaamassa tuttua torimyyjää, jolla usein on monenlaisia sieniä myytävänä. Aina silloin tällöin ostan ihan sen takia, että haluan kannattaa sitä, että herkut kerätään talteen. Tällä kertaa vain valokuvasin.

Ja nyt istunkin jo lentokentällä odottamassa uusia kokemuksia. Käykääpä muut tsekkaamassa sienipaikkani Hollolassa! Ehkä pääsen lokakuussa vielä mukaan suppilovahverokauteen!

2 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Hei!
Eksyin blogiisi hakiessani tietoa mustarouskuista. Löysin niitä eilen ja taannoinhan niiden käytöstä varoiteltiin. (muistelisin kolmisenkymmentä vuotta sitten nauttineeni niitä enemmänkin eikä vielä ole syöpää tullut)
Toisin kuin Sinulla on edessä elämäni sienisyksy. Vuosi sitten hankittu mummonmökki Vakka-Suomessa ja olen tässä jonkun aikaa "between the jobs" ja tähän mennessä havaittu maasto oivalliseksi. Mitä löytöretkeilijän riemua. Tosin kävi sellainenkin hama, että pääsi kanttarelleja vanhentumaan omalle tontille. Käsittämätöntä etten havainnut niitä mustikoita poimiessani.
Mikä sai minut kommentoimaan oli kuvauksesi sienien kuivaamisesta lehden päällä. Osta hyvä nainen kuivuri. Itselläni on ollut 5-6vuotta "honkkarista" ostettu. Maksoi muistaakseni 39€. On siirtänyt sienien säilönnän uudelle tasolle. Kuivurilla kuivatut ovat laadultaan ihan muuta toista kuin perinteisillä menetelmillä kuivatut. Pelastaa viime vuoden kaltaisilta katastrofeilta. Toissavuotinen ennätyssato suppilovahveroja riitti näihin päiviin asti.
Toimii hyvin ainakin suppilovahveroilla, mustilla torvisienillä, kanttarelleilla, tateilla ja lampaankäävillä. Kehnäsienistä tuli kitkeriä.
Aikoinaan syy hankintaan oli tilapäinen pakastimen puute. Enää en viitsi pakastaa sieniä kun näin pääsee helpommalla. Kuivatut menevät pieneen tilaan ja säilyvät pidempään.
Mietin tässä juuri kokeilevani rouskujen kuivaamisen kokeilua kun on tölkeistä pulaa. Kaipa ne voi liottaa ja ryöpätä talvellakin.
Pienenä rohkaisuna: neljä vuotta sitten löysin Treen leveysasteilta marraskuussa käyttökelpoisia kanttarelleja.

Ina Ruokolainen kirjoitti...

Hei Kirsti, kiitos kommenteistasi. Olet ihan oikeassa siinä, että sienikuivuri pitäisi olla. Oikeastaan minulla onkin, sillä mieheni on rakentanut maalle puuhellan päälle ritilät, joilla sienet kuivavat upeasti. Mutta viime aikoina olen erinäisten syiden takia päässyt maalle aika harvoin, enkä sitten tässä "välitilassa" ole saanut ostettua kuivuriakaan. Ehdottomasti aion sellaisen hankkia, jos vielä ensi syksynä on tämä tilanne, jossa sienestän lähinnä kaupunkitukikohdastani.

Sieniä voi hyvinkin olla vielä myöhään syksyllä, jos ei tule pahoja yöpakkasia tai senttiä enempää lunta. Ei siitä ole montakaan talvea, kun kävin sienessä jouluaattona. Ongelma on vain se, että näillä keski-ikäisillä silmillä ei enää tahdo löytää mitään hämärästä metsästä, kun valoa on vain jokunen tunti keskellä päivää. Siksi sienestys on mielestäni nautinnollisinta syyskuun loppuun mennessä, kun vielä on edes jonkin verran luonnonvaloa.

Hauska kokemus oli tänään, kun kerroin täällä yhteispohjoismaisella kurssilla, kuinka suretti jättää sienet Suomen metsiin, vaikka kurssimme onkin huippukiinnostava. Heti yksi norjalainen ja yksi ruotsalainen osallistuja valittivat samasta asiasta.