Kun minä istun kirjoit- tamassa tätä, mies on kellari- komerossa huolta- massa suksi- amme. Tänään on pakkasta liikaa - nyt 16 - mutta kunnon harrastaja haluaa tehdä välineiden eteen kaikkensa seuraavaa kertaa varten. Aamun kahvipöydässä hän taas kerran ihmetteli sitä, miksi media ei nanogrip-jutuissaan ollenkaan muistuta, että noita heti valmiita -suksiakin pitää joskus huoltaa. Voitelu ei kaikilta onnistu, mutta puhdistus ja harjaaminen tekisi hyvää kaikkien suksille.Mies ihmetteli myös, eikö Suomesta muka löydy muita ihmisiä, joille voitelu ja muu suksien huoltokin on osa harrastusta. Miksi heistä ei kirjoiteta, kun kuitenkin kaikenlainen slow life -ideologia ja asioihin syventyminen taas nostaa päätään? On hidasta ruuanlaittoa ja syömistä, on neuleharrastajia, joille on tärkeämpää tehdä sukkansa itse kuin ostaa halpatuotteita marketista.
Myönnän, että olisin hiihtäjänä pulassa ilman perheen voitelumestaria. Todennäköisesti oppisin homman tärkeimmät vaiheet katselemalla sivusta ja pienellä harjoituksella sen jälkeen.
Minulla ei kuitenkaan ole sitä vuosien tuomaa kokemusperäistä tietoa, jonka puoliso on säilönyt päähänsä kokeiltuaan ainakin kymmeniä erilaisia voiteita kaikilla mahdollisilla keleillä. Hänellä on takanaan tuhansia ja tuhansia hiihtokilometrejä, minulla enimmillään joitain satoja vuodessa. Ennen kaikkea hänellä on kiinnostusta siihen, miten eri suksien, voiteiden ja kelien yhdistelmät toimivat.Jos tuota superpalvelua ei olisi kotona, käyttäisin vielä enemmän ammattilaisten kuten luottoliikkeemme Leppäsen Pyörän voitelupalveluita. Mutta sitä en osaa edes arvioida, miten hiihtoharrastukselleni kävisi, jos sukset eivät aina olisi kuin tilauksesta valmiina lenkin alkaessa.
Eilen uhmasimme 13 asteen pakkasta ja kävimme aamulla hiihtämässä Tapanilan hiihtomajan maisemissa. Lenkin jälkeen kello oli sopivasti 10 ja päätimme piipahtaa tsekkaamassa myös uudelleen hiihtokaudeksi talkoilla avatun hiihtomajan kahvilan tarjontaa. Suosittelen ehdottomasti!
Takassa oli tuli ja tunnelma muutenkin lämmin.Tarjolla oli kahvia, kuumaa mehua, kaakaota, kylmiä juomia ja uunituoreita leivonnaisia. En ole mikään munkkien ystävä, mutta nyt oli kertakaikkisen pakko ottaa lämmin munkki kaakaon kanssa. Hyvää oli, eikä maksanut kahdelta kuin yhteensä kuusi euroa!
Kahvilassa on myös myynnissä käsityöitä ja lähiruokaa kuten hilloja, mehuja ja Vääksyn Myllyn jauhoja. Toivottavasti mahdollisimman moni liikkuva kaupunkilainen nyt piipahtaa Tapanilassa sisällä muutenkin kuin wc:ssä, jotta majan tarve saataisiin näkyväksi. Munkkia ei ole pakko syödä joka kerta, mutta voihan sieltä hakea sen lämpimän tai virkistävän juoman lenkin päälle.
Pahoittelen taas kerran huonolaatuisia kuvia, jotka on otettu kännykällä. Taskukamerani on tyttärellä lainassa, toinen kamerani on liian iso lenkkikaveri.
5 kommenttia:
Optigripeillä hiihtävänä olen iloinnut siitä, että Karhu Optigrip käyttää aktiivisesti facebookia suksien huoltokysymyksissä ja keliongelmissa neuvoessaan. Olen saanut sieltä monta kikkaa, sillä eivät nanosuksetkaan mikään idioottivarma väline ole. En tiedä, onko muilla suksitehtailla samanlaista palvelua tavallisiin voitelusuksiin. Voitelumestari kotieteisessä on harvojen ylellisyyttä...
Epi
Hienoa, Epi, että tuollainen palvelu on! Ja että ainakin suksivalmistaja tajuaa, etteivät sukset voi ikuisesti toimia tehdasasetuksilla.
Yritin tuossa merkinnässäni painottaa sitä, että tuskin minäkään itse voitelisin ainakaan sillä intensiteetillä, mikä on nykyinen palvelun taso. On aika hienoa, että uudet keksinnöt ovat saaneet lajin pariin takaisin paljon sellaista porukkaa, joka on viimeksi nuorena hiihtänyt.
Kiva kuulla että Tapanilan hiihtomajalla toimii kahvila. Sinne täytyy ehdottomasti päästä talvilomalla, reilun viikon päästä. Takaisin lapsuuden ja nuoruuden hiihtomaisemiin mutta ilman veren makua suussa.
Hei InaR, käy ottaa koppi kiinni Männiköltä. Tunnustus sinulle♥
Lähetä kommentti