sunnuntaina, tammikuuta 30, 2011

Aikuisen parin ruokaa

Vaikka asumme puolison kanssa jo suurimman ajan kahdestaan, usein viikonloppuina ja lomilla kuitenkin on jompi kumpi tyttäristä myös ruokapöydässä. Isolle porukalle kokkaaminen on pääosin palkitsevaa, mutta joskus vähän rasittaa ottaa huomioon erilaisia makuja ja rajoituksia. Toisen tyttären kasvissyönti ei ole minulle mikään iso ongelma, koska syön itsekin pääosin kasvisruokaa ja kalaa, mutta sulkeehan se jotain pois. Ja sitten on niitä ruokia, jotka eivät ihan hirveästi innosta toistakaan nuorta aikusta. Esimerkiksi simpukat.

Paljon isompi ongelma on kuitenkin se, että Lahden kokoisessa kaupungissakin eläviä simpukoita saa vain joskus, yleensä tiettynä viikonpäivänä. Käyttämissämme vähän paremmissa ruokakaupoissa se on yleensä torstai. Paitsi ettei niitä ollut yhtenäkään tammikuun torstaina ennen kulunutta viikkoa. Ja se taas oli päivä, jolloin en oikeastaan olisi ehtinyt valmistaa ko. herkkuja - ennen kaikkea tarkistaa, ovatko äyriäiset elossa ja siis syömäkelpoisia.

Mutta kun nyt kalatiskillä niitä näin, tein pikaisen päätöksen. Jos myyjä suostuisi avaamaan verkkopussin ja koputtamaan jokaisen simpukan erikseen pöytää vasten, ostaisin niitä. Ja kun rouva suostui, aloin odotella. Idea tässä oli se, että nyt hävikki menisi kaupan piikkiin eikä omaani. Minua rasittaa valmiiden simpukkapussien kanssa eniten se, että aina vähintään neljäsosa osoittautuu kuolleiksi (tai ei ainakaan suostu menemään kiinni, kun koputtaa), jolloin ruokaan on vähemmän aineksia käytettävissä. Hinnasta homma ei ole kiinni, sinnä kilo maksaa noin kuusi euroa, mutta haluaisin tietää, miten paljon ruokaa on varattuna.

Menihän siinä koputtelussa sen verran aikaa, että hiljaiseen aikaan tiskille ehti tulla kanssani odottamaan hermostuneen oloinen toinen asiakas, joka sitten kävikin erikseen vaatimassa itselleen palvelua viereiseltä lihatiskiltä. Oman myyjäni kunniaksi on sanottava, että hän palveli minua juuri niin kauan kuin tarvitsin. Ja sen kunniaksi ostin itse asiassa enemmän simpukoita kuin tarvitsin, puolitoista kiloa.

Valmistamme äyriäiset aina yksinkertaisesti: keitämme nopeasti ensin suolavedessä ja sen jälkeen valmistamme mausteisen liemen, jossa lopuksi kuumennamme simpukat. Liemen pohjana oli tällä kertaa lager-olut, mikä on ainakin belgialainen tapa. Sekaan pilkoimme sipulia, valkosipulia, fenkolia ja porkkanaa. lisäksi maustoimme tomaattipurella, tillillä, mustapippurilla, suolalla ja italialaisella yrttimausteella, jossa on paljon chiliä. Oheen hyvää leipää ja siinä se. Ihanalta maistui simpukkakeitto illalla töiden ja tanssitunnin päälle.

Tänään sunnuntaina taas nautimme sesongin mukaisesti blinejä, jotka kyllä kelpaavat tyttärillekin, tosin vähän eri lisukkeilla kuin meille vanhemmille. Kahdestaan satsasimme vain siian- ja kirjolohenmätiin, sipuliin ja smetanaan sekä tietysti sienisalaattiin. Koska olin eilen poissa, mies teki sienisalaatin jääkaappiin jo valmiiksi tekeytymään. Hyvältä maistui, samoin puolison aina yhtä taidolla paistamat blinit. Aikuisten ruokaa on tosi mukava nauttia kahdestaan, kun molemmille maistuu.

lkiruokaa emme tehneet tällä kertaa kotona, vaan lähdimme iltapäivä- kävelylle satamaan, kun aurinko oli ilmestynyt esiin aamun tuiverruksen jälkeen. Kahvila Karirannassa on aina takuuvarmasti maistuvat leivonnaiset. Mies valitsi juustokakkutyyppisen rahkakakun palan vadelmakuorrutuksella, minä sorruin valtavan kokoiseen appelssiinisuklaakakkupalaan. Ihanan valuva sisus oli kyllä suussa sulavaa, mutta en sittenkään jaksanut koko palaa. Ja siitäkin huolimatta maha painoi kotimatkalla, kun tarvoimme tuulen kinostamien dyynien lomassa kotiin. Vesijärven jäällä oli myös varsin vaikuttavia lumikasoja, aivan kuin jää olisi ollut laineilla. Ja niinhän se olikin.

1 kommentti:

Meppis kirjoitti...

Herkullista! Pitääpä minunkin joskus kokeilla simpukoita. Ainoalla Brysselin reissullani söin niitä ihan joka päivä eri mausteilla. Oli kiva saada kattilallinen pöytään. Ja hyvää valkkaria painikkeeksi.