Olen lähiruoan kannattaja, mutta en kovin fanaattinen sellainen. Kalaa ostaessani tosin pyrin valitsemaan ensisijaisesti kotimaista ja kestävästi kalastettua, mutta erityisen tyytyväinen olen saadessani Vesijärven tai Päijänteen kalaa.Tänä viikonloppuna oli erikoisen hyvä tilanne, sillä saimme hauen lahjaksi. Tai itse asiassa anoppi sai niitä kaksi naapuriltaan Hollolassa, mutta ei olisi itse mitenkään selvinnyt molemmista. Kiitin kauniisti ja ryhdyin etsimään haukimurekkeen ohjetta. Valitsin summanmutikassa tämän Helsingin Sanomien ohjeen, josta sitten tulikin ihan erinomainen lopputulos maun puolesta. Tosin en saanut mureketta ehjänä ulos vuoasta, joten ruokalajista ei ole kuvaa. Makuun ulkomuodolla ei onneksi - ainakaan uskoakseni - ollut mitään merkitystä.
Muutenkin nautimme erittäin paikallisista aineista valmistettuja ruokia. Käyn säännöllisesti Lahden kauppatorilla hakemassa juureksia tutulta viljelijältä, jonka lanttu ja porkkanat päätyivät lastuiksi uuniin (maustetaan pippurilla ja suolalla ja inspiraation mukaan vaikkapa chilillä, päälle pirskotellaan öljyä, paistetaan 15-20 minuuttia n. 225 asteessa). Mies suostui lisäksi eilen kuorimaan ison kattilallisen perunoita, koska lupasin tänään leipoa ihania vatruskoita. Aika monessa ohjeessa - kuten tuossa linkissäkin - vatruskat täytetään riisillä, minä sekoitan riisin suoraan perunataikinaan ja paistan rieskan näköisiä (ks. kuva). Erittäin hyviä ovat näinkin!
Kuten aiemmin sanoin, en ole lähiruoassa fanaattinen, joten voin joskus käyttää riisiä. Mutta kun kerran olin keittänyt ison annoksen puuroriisiä, päätin käyttää sitä myös jälkiruokaan. Sekoitin riisin sekaan kermaa, rahkaa, sokeria ja vaniljasokeria, jolloin syntyi hieman jouluista Victorian kiisseliä muistuttava seos. Sitten keitin pakastimessa olleista
punaisista viinimarjoista kiisselin, jonka kumosin valkoisen kerroksen päälle. Tuli edullinen ja todella raikas jälkiruoka, jota jäi vielä huomiseksikin.Sieniä meillä oli tietenkin pöydässä molempina viikonlopun päivinä monessa muodossa. Kuvan etikkaan säilötyt kangasrouskut ovat edelleen valtavan hyviä, vaikka ne on säilötty jo syys-lokakuussa. Lauantaina tein perunoiden ja haukimurekkeen oheen kastikkeen suppilovahveroista. Tälle päivälle valmistin haaparouskuista sienisalaatin, johon laitoin sipulin ohella hieman hapanta omenaa pilkottuna, pari aurinkokuivattua tomaattia silputtuna ja vatkattua kermaa.
On muuten yksi ruoka-aine, jossa en pysty suosimaan lähellä tuotettua. Erittäin terveellisenä pidetyn kotimaisen rypsiöljyn sijasta käytän kylmäpuristettua oliiviöljyä, joko italialaista tai kreikkalaista. Syynä ovat sekä maku että vatsani. Epäilen, että olen allerginen rypsille, koska sekä kukkivien peltojen että itse öljyn haju jo tekee pahaa. Muutaman kerran on vatsakin mennyt niin pahasti sekaisin, että joudun olemaan ravintolassakin aina vähän varuillani. Tuskin kukaan kuitenkaan kaipaa tarkempaa selostusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti