Viime tiistaina oli vielä näin upea aurinkopäivä. Oheiset jäällä purjehtijat bongasin Vesijärveltä Mukkulan läheltä, kun kävin hakemassa d-vitamiinia suoraan luonnosta, suksilla tietenkin. Sen jälkeenkin oli monta hyvää pakkaspäivää, joiden aikana kyllä kävelin kaupungissa paikasta toiseen mutta en enää ehtinyt hiihtämään. Loppuviikosta selkäkin alkoi ilmoitella ja eilen se äityi suorastaan vihoittelemaan. Lauantainen pilates ei tällä kertaa auttanut asiaa vaan pahensi tilannetta entisestään. Yöunet katkeilivat sen verran, että oli nappailtava särkylääkettä maksimimäärät.Olisihan minun pitänyt tietää, että kyse on kroppani ilmapuntari-ilmiöstä: tänä aamuna satoi vettä. Oli aika toteuttaa "operaatio pakastin". Tytär, koirat ja minä pakkauduimme autoon ja toivoimme, etteivät pikkutiet vielä aamusta olleet muuttuneet vesisateessa iljanteisiksi. Rukous kuultiin ja pääsimme hyvin perille.
Tytär leikitti koiria ja rakensi lumiukon nuorempien serkkujensa kanssa. Minä kasasin pakastimesta hillot ja sienet termoslaatikkoon ja työnsin tilalle pari kuumalla vedellä täytettyä kattilaa. Parissa tunnissa pakastin oli sulatettu ja pesty, minkä jälkeen käänsimme uudestaan nokan kohti kaupunkia. Ajoitus oli aika täydellinen, sillä sivutiet alkoivat jo muuttua pinnaltaan petollisen liukkaiksi.
Nyt ei maalla ole enää muuta sähköä syövää kuin peruslämpö
niissä huoneissa, joiden läpi vesijohdot kulkevat. Pakastimen tsekkaus oli hyvä siksikin, että kaupungista olivat omenahillot ja vadelmat lopussa. Eiköhän näillä varastoilla kesään asti selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti