Selkä oireili vielä koko viime viikon sen verran ilkeästi, että sijoitin kaikki hiihtolenkkini suosiolla tasaiseen ympäristöön, tiistaina Vierumäen golfkentän ympärille ja viikonloppuna jäälle. Tasaisella kun uskaltaa revittää pelkäämättä, että pikku repsahdus väsyneissä vatsalihaksissa heti kostautuisi kipeänä alaselkänä.Eilinen ystävänpäivän lenkki Vesijärvellä oli silti riittävän rankka, sillä sain kirittäjäksi lähes ammattimaisesti treenaavan puolisoni. Sain tehdä noin kymmenen kilometrin lenkillä (Lahden Teivaan satama - Mukkula - Rautakankare - Teivaa) ihan reippaasti töitä luistelubaanalla sekä hauiksilla että reisillä, vaikka mies lykki vain käsivoimilla pitkin viereistä latua. Hengähdystauon antoi piipahdus Tiirismaan Rautakankareen majalla, joka oli ensimmäistä päivää auki tänä talvena. Joimme kaakaot jo ihan kannatuksenkin vuoksi.
Majalta lähtiessä näimme pilkki- seurueen, jonka eläin- jäsenille ei ainakaan tule kylmä vähän kovemmissakaan lukemissa. Viime aamuina on ollut suunnilleen kymmenen miinusastetta, mikä tuntuu etenkin vastatuulessa avoimella jäällä jo ihan kunnon pakkaselta. Olen minä silti joka kerta ihan hiessä palannut lenkiltä. Muutaman kerran on palellut sormia ja poskipäitä.Tänään kävin hyvin kevyellä lenkillä mäyräkoiran vauhdissa. Reilu kymmenvuotias leidimme ei enää jaksa vetää hiihtäjää perässään niin kuin vielä muutama vuosi sitten, mikä on täysin ymmärrettävää vajaan parin vuoden takaisen selkäleikkauksenkin vuoksi. Lönkyttelimme Mukkulaan ja takaisin ja nautimme aamun väljyydestä. Tulomatkalla oli vielä pilvistä, mutta aurinko alkoi hieman pilkahdella. Todennäköisesti ja toivottavasti päivemmällä jäällä riitti massoittain ulkoilijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti