Reissu pyörän päällä alkoi hyvin: heti kotiovella bongasin pappamopoilijoiden eskaaderin, josta tässä vain osa. Itse lähdin ajelemaan Vesijärvenkatua vastakkaiseen suuntaan eli Sibeliustalolle, jossa kävin tsekkaamassa Koulutuskeskus Salpauksen laadukkaan kevätnäyttelyn (mm. koruja, vaatteita, vene, kehyksiä - monenlaisia kädenammattien taidonnäytteitä siis).Satamassa riitti väkeä ja tunnelma oli hyvä, kunnes palasin parkissa olleen polkupyöräni luoksi. Juuri aamulla pumpattu rengas oli surkean litteä, ja kotimatkalle oli lähdettävä kävellen. Eihän sitä taluttamista tullut kuin reilu kilometri, mutta toki olisin toivonut kevään avausmatkasta vähän laajempaa rundia Lahden kevätnähtävyyksiä katsomaan. Vaikutti siltä, että rengas on todella entinen, mikä edellyttää toimia lähipäivinä.
Kotimatkalla kumminkin todensin myös aitoa puistojuhlintaa. Pikku-Veskun puistossa oli sekä ihan asiallisen näköisiä piknik-seurueita että edellisten roskia kertomassa suomalaisten tavasta hyödyntää keväistä puistoa. Olisihan se mukavaa, että osattaisiin tuoda roskat kotiin ja jopa lajitella ne oikeisiin jäteastioihin. Odottelen juuri tyttäriä eväsretkeltä ja aion tarvittaessa vähän kysellä, mitä juoman ja ruuan kääreille on tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti