Teholiikuntaa

Alun perin haaveilin tälle viikolle lomaa. Ei ole onnistunut aikaan sidottujen töiden takia, mutta olen harrastanut liikuntaa myös keskellä päivää. Eilen oli varsinainen tehopäivä: aamupäivällä puolitoista tuntia hiihtoa Vierumäellä, illalla puolitoista tuntia itämaista tanssia paikallisessa Wellamo-opistossa. Sykemittari kertoi, että liikuin ladulla vähän liian kovilla tehoilla, mikä johtuu osittain hiihtotyylistä. En kertakaikkiaan osaa hiihtää luistelutyylillä tarpeeksi hitaasti, ja tässä vaiheessa kautta tekniikka ja lihakset ovat vielä kovin tottumattomia.

Vierumäellä on kuitenkin aika armollinen maasto, enimmäkseen tasaista golfkentän laitaa, joten hetkittäin onnistuin hiihtelemään ihan rennostikin, ihmeemmin runttaamatta sauvoilla eteenpäin. Kiitos vain Vierumäelle taas hyvistä laduista, jotka tässä lumi- tilanteessa ovat maksullisia! Yläkuvassa ainakin toinen hiihtäjää suihkii ladulla työkseen. Alakuvassa oma mies aina yhtä trendikkäässä hiihtoasussaan, jonka sisässä on ponnisteltu varmasti tuhansia kilometrejä...

Tanssipedagogi Kaija Lipiäinen veti illan itämaisen tanssin tunnin myös vauhdikkaasti ns. lomanjälkeisellä kinkunsulattelumeiningillä. En ollut päivän lenkin jälkeen juuri venytellyt, mikä alkoi tuntua tanssilattialla pohkeissa noin kolmen vartin jälkeen. Onneksi tanssituntiin kuuluvat lopuksi myös venyttelyt syvään hengittämisen tahdissa, joten tänään ei jalkalihaksia säre. Vatsassa on sen sijaan juuri sopivasti sellainen tunne, että lihaksia on rääkätty. Tänään olen levännyt - tai pikemminkin kirjoittanut koko päivän - aivan hyvällä omallatunnolla. Ulkona sataa vuoroin räntää ja vettä, edes koiria ei huvita mennä lenkille.