Hiihtokausi avattu ruuhkassa

Kävimme eilen miehen kanssa keskustelun, jonka jälkeen minun kertakaikkiaan pakko ilmoittautua mukaan tämän aamun hiihtolenkille. Minun kun oli myönnettävä, etteivät hiihtämättömyyden tekosyyksi riitä a) lumettomuus, b) muutto, c) työkiireet, d) sairastelu jouluna. Jos aikoo hiihtää, ladulle on mentävä odottamatta aurinkoisia kevätjäitä. Nyt alkavat olla kriittiset hetket sen suhteen, että yleensä saa jonkinlaisen hiihtokunnon vielä kehitettyä tälle talvelle.

Lumettomuutta lukuun ottamatta kaikki mainitsemani syyt kuitenkin painoivat kauden ensimmäisellä hiihtolenkilläni kaikkialla kropassa jaloista keuhkoihin, kun kiipeilin Lahden urheilukeskuksen kohtalaisen vaativia mäkiä ja yritin selvitä vastavuoroisesti ihan riittävän liukkaista laskuista kaatumatta. Tekolumella lumetettu latu on nimittäin tehty suurmäen kentän ja Teivaanmäen välille - parin kilometrin kiekalle saa hyvinkin mahdutettua kaksi pahaa nousua ja muutamia normaaleja mausteeksi. Ja kyllä sen huomasi hiihtäjistäkin, millainen on latuprofiili on. Ohitseni suihki erinäisiä hiihtoseurapuseroita Lammin Säkiästä Porvoon Akillekseen. Ruuhka oli jo kymmenen aikaan aamulla aikamoinen, joten ladulle ei kehdannut oikein jäädä lepäilemään tai sykettä tasottamaan. Onneksi sentään kaikki muut hiihtäjät eivät olleet himoharrastajia tai kilpavalmennettavia - oli siellä muutama lapsi ja kaltaiseni keski-ikäinen nainenkin. Ja todella monta veteraani-ikäistä herrasmiestä, joilla taatusti on jo sadan hiihtokilometrin raja rikki.

Onhan se aika surullista, että koko Etelä-Suomen hiihtäjien pitää ajaa autoilla ja tunkea samoille tekolumille tai hiihtoputkiin, joihin valkoista tuotetaan sähkövoimalla - ja luultavasti vauhditetaan samalla ilmastonmuutosta. Lahden hiihtokeskuksessa homma näyttää jotenkin perustellulta, kun tykit lumettavat kuitenkin hyppyrimäkiä ja koko aluetta talven tulevia kilpailuja varten. Samalla sitten pääsemme me muutkin nauttimaan lajista, jota vielä kymmenen vuotta sitten harjoitimme ihan luonnonoloissa hyvinkin marraskuulta huhtikuulle. Pakkaspäivän auringossa sivakoiminen virkistää ihan toisella tavalla kuin sauvakävely tihkusateessa.