Ihan puhki, hyvällä tavalla

Kun lauantai-iltana väsyttää hiihdon, imuroinnin, hyvän syömisen ja pyykinpesun jäljiltä, tuntuu hyvältä. Juuri sellaiselta, että mieluiten käpertyisi sohvaan viinilasillisen kanssa ja katsoisi jotain laadukasta krimiä tai elokuvaa. Nyt sellaista ei ole tarjolla, joten kohta tartun johonkin viikolla tulleeseen lehteen ja koetan sinnitellä iltauutisten jälkeen hetken hereillä lukemisen kanssa. Kuulostaa keski-ikäiseltä ja sitä onkin. En jaksa innostua viihdetarjonnasta, joka näkyy ja kuuluu aivan meidänkin ikkunoidemme alla kadulla etenkin viikonvaihteessa. Aamulla taas koirien kanssa pitää olla tarkkana, etteivät pääse syömään kovin monia oksennettuja pikaruoka-annoksia. Mutta onneksi talossa on paksut seinät, joten nukkuminenkin on mahdollista.

Keittiössä odotti tänä aamuna hauska näky, ensimmäinen avautunut kiinanruusun kukka tässä asunnossa. Viikko sitten sumutin kasvin aika epäortodoksisesti kaapista löytyneellä hyönteismyrkyllä, kun se oli yhtäkkiä aivan täynnä joitan vähemmän terveellisen näköisiä asukkaita. En ole mitenkään innostunut myrkyttäjä (enkä edes omista oikeita myrkkyjä - tämä oli jostain syystä muutossa säästynyt ikivanha "tappaa talossa ja puutarhassa", jonka alkuperäistä käyttöä en edes muista), mutta en myöskään halua otusten leviävän vuosia ja jopa vuosikymmeniä eläneisiin viherkasveihimme. Olohuoneen iso kiinanruusupuu on sentään säästynyt hyökkäykseltä - toisaalta siinä ei näy myöskään merkkejäkään nupuista.