Siellä se oli, nurmikon ja metsän reunassa. Kiinteämaltoinen hapero, jonka pullean ja kiinteän jalan perusteella määritin palterohaperoksi. Voi se olla joku muukin hyvä punertavan ruskea yksilö haperoiden suuressa suvussa.
Yksinäinen kaunotar ei riitä ruuaksi, mutta pakkohan se oli kääntää, tarkistaa ja kerätä, jotta en täysin hävitä kosketusta sienestykseen. Taisi olla kolmas kerta tänä kesänä, kun ylipäänsä havaitsin sieniä. Kanttarellit keräsin ja raportoin, sen sijaan noin kuukausi sitten näkemäni kuivahtaneen mesisienituppaan jätin kasvamaan.
Ei yksikään kerätty sieni meillä hukkaan mene, jos se on ilman ryöppäystä syötäväksi kelpaava ja yhtä hyvässä kunnossa kuin tämänpäiväinen yksilö. Se pääsee joko lämpimän voileivän päällysteeksi tai salaatin sekaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti