Haaveet sienisaaliista alkavat käydä niin epärealistisiksi, etten oikein viitsi edes ajatella asiaa. Voisi kai sitä metsässä muutenkin samoilla, mutta jotenkin ei nyt maistu. Kuulemma hirvikärpäsiä on kuitenkin, joten jätän riemun väliin. Ehkä kuitenkin käyn kurkistamassa mustikoita yhdestä paikasta, jossa niitä näin pari viikkoa sitten. Elleivät sitten ole nekin kuivahtaneet.
Onneksi edes vadelmasato on vähintään kohtalainen. Kuivassa kasvaneet marjat eivät tietenkään ole mitään jättikokoa, mutta ihan kerättäviä ja yllättävän puhtaita. Eilen keräsin taas pari litraa sisarenlasten avustuksella. Ensimmäiset puoli tuntia kuuntelin, kun 5-vuotias raportoi jokaisen keräämänsä "vahelman". Sitten nuorisoporukka väsähti, ja siinä vaiheessa oli jo astian pohjakin peitossa.
Kerääminen oli ihan mukavaa siksikin, ettei puskiin osunut jostain syystä yhtään paarmaa samaan aikaan meidän ihmissaaliiden kanssa. Muutaman kerran olen herukkapensaissa huitonut aikani ja antanut sitten periksi. Tosin viinimarjatkin on kohta jo kerätty, sen verran niukan sadon ne tänä vuonna antavat.
Kaikkein kurjin kohtalo oli kirsikkapuulla, joka kyllä kukki keväälläupeasti ja näytti tuottavan kohtalaisesti marjojakin. Jokin ötökkä kuitenkin rusketti ja tuhosi ison osan oksista, ja loput säästyneet kirsikat olivat muutaman päivän poissaoloni aikana päätyneet ilmeisesti lintujen suuhun. Mutta - yllätys yllätys - puu on kesän aikana aivan varkain kasvattanut kaksi vesaa. Vahinko vain, että ne ovat aivan keskellä viinimarjapensaita. Jompi kumpi kärsii varmasti, jos yritän siirtää pikkukirsikkapuut toiseen paikkaan. Sen tiedän, että nykyinenkin puu on moisen vesomisen ja siirtotoimenpiteen tulos, joten ehkä kuitenkin yritän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti