Kun olin saattanut tyttären junaan kohti Rovaniemeä, pääsin lauantai-iltana maalle lapsuudenystävän kanssa. Kyse on maisemista, joissa 35 kesää sitten tapasimme postikopilla ja ryhdyimme ajelemaan pyörillä yhdessä uimaan. Nyt ystävällä on jäljellä kylässä pieni talo, joka ei enää ole asumiskunnossa, minulla puolestaan osa perikunnan talosta, jossa asutaan erilaisilla kokoonpanoilla ympäri vuoden.
Reissumme oli sikäli aika tyypillinen, että illalla joimme viiniä, söimme juustoa ja mansikoita ja puhuimme niistä lukuisista asioista, joista ennenkin. Aamulla heräilimme vähitellen, söimme aamiaista ja lähdimme kumpikin hommiimme. Ystäväni kaatoi talonsa katon päälle kallistuneen nuoren pajun, minä taas ajelin pitkiksi päässeet nurmikot. Iltapäivällä jäinen juoma ja kalaruoka tuntuivat taivaallisilta... Ja koirakin sai liikuntaa, kun yhden pallonpotkijan sijasta oli kaksi.
Palailimme kaupunkiin iltakuuden maissa, minkä jälkeen sain vielä inspiraation lähteä tarkistamaan sienitilanteen Urheilukeskuksessa. Viikonvaihteen sadekuurot tuskin vielä näkyivät, mutta pienten kanttarellien lisäksi löysin kolme kaunista ja puhdasta koivunpunikkitattia. Nyt sataa taas lupaavasti, joten tarkistusmatkoja pitää tihentää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti